sunnuntaina

sinisiäpunasia ruusunkukkia


maalari maalasi taloa
sinistä ja punaista
illan tullen sanoi hän:
miksei mistään tule valmista?

nämä ovat siis tällä hetkellä kaikki olleet työn alla. ja ovat vielä hetken. jos siis ovat kaikki vuorollaan työn alla. kaikista sukista nämä ovat ne ensimmäiset..

sunnuntai:
sininen undulating rib –sukka, mieskoko, nurinkurin varpaista ylöspäin. 

maanantai, tiistai, keskiviikko:
vaaleansiniset vikkelit joutuivat lomalle tiukan kantapäätaistelun jälkeen. minä voitin. antaa tomun kuitenkin ensin laskeutua...

torstai, perjantai:
vaaleanpunainen hedera on roikkunut puikoilla jo viime vuodesta. kuvittelin hävittäneeni itseni kokonaan kartalta vaan tuoltahan löytyi oikea rivi. paitsi purkuun meni kantapää, liian korkea oli minun makuun. sitä on liikkeellä, sano.

lauantai:
undulating rib. dialogia kantapään ja kuvion synkronisoinnin kanssa.

sunnuntai:
kaulaliinallekin tuli kiirus, kun vappukin lähestyy. seuraava juhlahan on juhannus, ja juhannukseksihan lupasin itselleni tuon rajakarjalaisen valmistuvan. (logiikka...?) no, enää puolet jäljellä. on muuten aika tylsä tehtävä. ohut lanka ja liukkaat puikot aiheuttavat myös televisio-ohjelmien muuttumisen (näkö)radio-ohjelmiksi.
vikkelisukkaa sovitin, ja olin päättänyt että purkuun menee jos pahalta näyttää. näytti tosi hyvältä! hyvä niin. muutaman kerroksen tein sitäkin, ihan vaan muistin virkistykseksi.
ilta taitaa mennäkin hederan kärkikavennusten seurassa, undulaatin säästän huomisillan leffaseuraksi.



keskiviikkona

mein tiimalasitaisteluni



toinen tämänaamuisista yrityksistä näyttää tältä:

peräänantamattomuus voi olla joskus hyvästäkin.
ja innovatiivisuus: "mitähän tapahtuu jos poimin tuosta simukan ja neulon sen yhteen tämän silmukan kanssa?"*
(eli: vääränlaiset nurjat silmukat plus silmukan poimiminen kierrettyjen silmukoiden välistä lisäysvaiheessa on yhtäkuin melkolailla tiimalasikas kantapää. ihan vahinkolaukaus  siis.  en ole vielä pystynyt päättelemään, vaikuttaako tuo silmukoiden  kiertäminen yhtään mitään yhtään mihinkään. seuraavan kantapään kohdalla voin kokeilla ja räpsäistä kuvankin niin muutkin kuin vain minä ymmärtävät mitä tarkoitan.. ehkä näillä ohjeilla osaan tehdä itse samanlaisen.)

ilonpäivä!
kiitos asiaan osallistuneille. tuulia ansaitsee kultaiset sukkapuikot avunannosta.

palkkapäivä lähestyy, ja näköjään muuallakin log cabin -kuume on nousussa.

*olisi pitänyt älytä tehdä eri suuntiin kallellaan olevat kavennukset eri puolilla sukkaa. tietenkin. ensi kerralla sitten.

tiistaina

möykkä (ei kuvia)


ja silläkin uhalla että joku lärppii Joulupukille: möykkäpuhelun paikka. anteeksi rauhaa rakastavat sielut.

aihe: tiimalasikantapää alias lyhennetyin kerroksin tehty kantapää.
- kirjahyllystä löytyy tätänykyä sukkakirjaa viisi kappaletta (folk socks rantautui viime viikolla), eikä mielestäni yhdessäkään selitetä tiimalasikantapäätä.
nimimerkillä ”voin olla väärässäkin mutta harvemmin”
- ylipäätään tolkulliset ohjeet kärjestä aloitettaviin sukkiin ovat kiven ja kannon alla.  ainakin suomeksi siis. monipuolisesti. osaan jo käännellä ja väännellä ohjeita (en ihan kaikkea, näistä voisin kirjoittaa myöhemmin Tyhmät Kysymykset Postauksen), mutta osaa vain yhdenlaisen kantapään. se on onnistunut hyvin, mutta haluaisin kehittyä.
nimimerkillä ”elinikäinen oppiminen -termi on silti syvältä”
- mikä oikein maksaa?? kuulemma on helppo. pienellä googletuksella noin miljoonassa blogissa luki ”tosi helppo” ja yhdessä ”no kerralla opin ja ei se nyt niiiin vaikea ollut vähän jäi reikiä ekaan sukkaan”.
nimimerkillä ”hermoheikko”

nnii-ih. kun en vaan ymmärrä. monta tuntia väkersin ullan ohjeella ja ei se onnistunut. vaikka kiskoin langasta kierteet auki niin ei silti tullut tarpeeksi tiukkaa kun tuli vaan isoa reikäriviä. lankaraukka. 4 kertaa koitettu ja purettu. viimeisellä kerralla koitin sitä käännä ja twistaa-ohjetta (wrap and turn) ja se melkein onnistui ehkä. meni nimittäin pupu pöksyyn. ajattelin että hyppään parvekkeelta jos ei onnistu enkä sitten uskaltanu kokeilla oisinko joutunu. (kotimme sijaitsee toisessa kerroksessa, toim. huom.)
Ja mitä se ullan ohjeessa tarkotti se, että kaks silmukkaa on niinkuin yksi ja kuitenkin ei. (siis: ”silmukka näkyy puikolla siis silmukkaparina, mutta ajattele sitä yhtenä silmukkana.” ei siis näyttänyt silmukkaparilta täällä ainakaan.)

harmillisinta on tietenkin se, että vika on näitten puikkojen Tällä Puolen vaikka miten ohjeita syyttelisin. ja kun en vaan tajua missä mennään metikköön. ja lujaa mennäänkin. daada daada vaan. eikä siis ole ensimmäinen kerta. kuka siis keksii neuletekniikkaDVDt ja Auttavan Puhelim-- Sukkapuikon? voisin tilata heti kättelyssä ”Sukkia sekopäille”, ”Palmikot pipoon ja paitaan” sekä ”Kirjoneuleet for dummies 1-2” DVDt.

siis, jos joku kaipaa huonosti ohjeita lukevaa ja vielä vähemmän ymmärtävää sukankutojaa ja haluaa esimerkiksi kokeilla ohjeensa ymmärrettävyyttä, ottakaa yhteyttä allekirjoittaneeseen. haasteita riittää. kyläänkin saa tulla jos uskaltaa, toukokuussa saattaa olla mukavampi meininki tosin kaikin puolin. omat puikot mukaan.
(ehkä siihen mennessä valmistuu pari kauniita vaaleansinisiä vikkelisukkia. niistä tulee kauniit! ensimmäinen on vähän vaiheessa. joo, siinä kantapään kohdalla...)
nimimerkillä "onhan päivä vielä huomennakin o-oo-oo"


lauantaina

kevättä ilmassa



sen tietää sitä, kun allergialääkeresepti uusitaan. tai siitä, kun vuotuinen koirankakka-
keskustelu käy kiivaana. ja kun villapipo kutittaa ja on kuuma. ja kun tuntuu kuin elämässä ei mikään ole valmista.

nämäpä ovat.
pienikokoiset unisukat, joita on peiton alta hankala kuvata jotenkin järkevästi. ei siis kuvaa. viimeiseen senttiin hurahti se lanka ja päättelykin piti tehdä vähän luovemmin kun lankaa oli vain pienet pätkät molemmissa sukissa jäljellä. pehmeät kuulemma ovat. ihan sukan näköiset, kertoo todistajan lausunto.

ja välillä muutakin kuin sukkia.

pari puuvillapipoa. vihreä on sachenmeyer nomottan crazy colors jotakin ja muistaakseni. vyöte hävisi nimittäin justiinsa tarvittaessa.
ja ihan vaan vielä muistutan: kyllä se 50g ois siihen pipoon riittänyt. kakspuolosen puikkoa tarjosin sukkana ja pyörönä. yllättävän kivan tuntunen lanka.
myös lapaset samasta aihelmasta ovat valmistumassa kuten kuvasta näkyy. kun sitä lankaa nyt sitten olikin se 100g. varmuuden vuoksi ettei lopu kesken.

vaaleanpunaisen tempaisin tennesseestä samoilla puikoilla. huh! pelkkä ajatuskin sattuu vähintään hauislihakseen vieläkin. (no, kolmosen tai vähän isommankin puikoissa ei olis löytyny sopivaa pyöröä.. kiirettäkin piti ja heti ois pitäny olla. luonnollisesti.) ja kaiken lisäksi inasen verran liian iso vaikka muka mallasin ja mittasin. reuna melkein lerpsottaa jo pitämättömänäkin.. saapa nähdä miten pitkään jaksan moista katella.

suunnitelmiakin on. kesärojektia. villasta, tietenkin.
ken ei ole vielä mason-dixielandiassa ihmetellyt erilaisia neulottuja peittoja, on jäänyt paljoa vaille. sattumoisin rouvien tekemä kirja on ollut (pitkään) lainaamosta reissulla meidän kirjahyllyssä ja nyt se sitten iski. log cabin -hulluus. suomenkielisiäkin kuvia erilaisista vaihtoehdoista löytyy vaikka portugalin auringon alta marilta tai tilkkusiskolta.
jopa piti käydä suunnittelemassakin omanlaista mallia. kaikenlaisia vaihtoehtoja kyllä löytyy. suunnittelu jopa esti lankakauppaan tukka suorana juoksemisen. tällä kertaa siis suunnitellaan ennen kuin toimitaan. taisin yllättää jopa itseni!
siispä: pirkka-lankaa. luultavimmin. en ole paksumpaa kokeillut, tulisikohan siitä turhan paksu? lanka on siis päätet-- melkein päätetty. värivaihtoehtoja on vain aika paljon. siis liikaa.. värimaalima on kyllä jo valmiina. makuuhuoneen komistus: kumiseva, kasuji wakisakan marimekolle suunnittelema tekstiili vuodelta 1971.

eri väreissä eli violettia, harmaata, vähän punaisempaa punaista. kirjastosta tarttui hihaan vielä the quilt encyclopedia ilustrated, joten eiköhän tämä ilta ole pelastettu värikynille ja ruutupaperille.
menen etsimään sen ruutupaperin.

sunnuntaina

vähän sukista (taas)




pinkissä hevosenkenkiä omasta päästä ja kirjasta vaklaten ja vaaleassa bambuystävässään polvekeraidat jepyn mukaan. kärkialoituksen opettelin lyyrasukkien mukaan, ohjeen kaivelin ullasta.
pitäisi vielä uskaltautua kokeilemaan erilaisia tapoja aloitukseen ja kantapäähän ja ..no siihen päättelyyn. en ihan taidonnäytteiksi noita valmiita sanoisi.

ja koska sitä bambua jäi eikä se meinannut millääääään loppua, niin siitä tulee unisukat pienille kylmille varpaille. kaiken maksimoimiseksi (esim. lankojen sotkeentumisen ja sitäkautta hermojen kiristymisen) molemmista päistä kerää yhtäaikaa ja kärjestä alkaen.

ja kyllä, olen jäänyt koukkuun moiseen toimintaan sukan neulomisessa. erilaisia ohjeitakin olen kaivellut internaatin ihmemaasta:
rapunzelin (pdf) sukkien ohje tarjoilee uuden tavan aloitukseen hienosti kuvien kera. arrowhead (pdf) on vähän jaywalker-tyyppinen, raitaisena parhaimmillaan.
karenin punaiset sukat ovat yksinkertaiset ja kauniit ja lisää tekemättömiä sukkia tuntuu löytyvän vähän joka paikasta. saas nähdä, milloin sukat alkavat riittää ja esimerkiksi huivihyllyssä tuntuu vajausta. pari villatakkiakin on pelkkää toteutusta vaille valmiit..

lauantaina

sukkarintamalta ei mitään uutta




edit. jostain syystä sukka-napin linkitys ei toiminut. nyt pitäisi. varmuuden varalta ja kiinnostuneille vielä täällä.

(sukka. oi kätevä lämmin ystävä. ei myöskään pää kestäisi yhtään isompaa työtä. joten sukkia. ja onhan noita kohta maalima pullollaan.)

mitä nyt vähän kokeilin uusia lankoja. fav soxx-kirja on ollut kovasti luvussa, kuten huomaatte. sininen vasemmalta: markun ja kisujen sukkalanka ja yritys undulating rib-sukiksi; kärkikurvaus elikkä alotus ohjeesta poiketen. silmukoita sen verran kovin, että isokokoisempaan kinttuun tuo.
vihreä wolli-lanka luulee tulevansa embossed leaves -kesäsukkapariksi ja tuleekin, jos modailen ohjetta vähän.
(kuvia moisista suunnitelmista löytyy vaikka tuolta KALin sivuilta jos jää mietityttämään. minun tekemisäni sukkia ei kannata ihan ensimmäisenä jäädä odottelemaan..)
sinisestä pässinpökkimäisestä haluaisi tulla jaywalkerit, koska lanka on mukavasti daidallinen:


mutta ensin pitäisi selättää se jaywalkerin toe up-sukka. ja miettiä ne silmukkamäärät (laskutoimituksia, yök. mutta lanka on jo löytynyt, hyvä niin! vasta parisen kuukautta ollut mietinnässä). nimittäin ohjeen mukaisesta tuli mieleen lähinnä pipo.
en tiedä mitä kestää pökkimäinen käytössä mutta jos vaan pyhänä pidän ja juhannuksena kun vettä sataa kuitenkin. ja jos kerkiivät siihen valmiiksi. samapa tuo taitaa koskea tuota wolli-lankaakin. pitää kai se parsiminenkin opetella. (tai tehdä uusia sukkia.)


ainiin. ja mikään italjaano se ei meillä sitten uskaltautunut kyläilemään. kaksi pinkkiä sukkaa siis pääteltiin mitenkuten parhain osattiin. toisesta bambusukasta puuttuu kolme senttiä ja aion ajatella sitä päättelyä vasta sitten, ei sieltä mihinkään katoa..

tiistaina

elämää puikkojen varassa



kuten kuvasta näkyy, regian
bambusukkalanka ei meinannut loppua sitten millään. sukka meinasi saada tiimalasikantapään, mutta pääsiäispupu meni
housuun. ehkä ensi kertaa toisin päin kudottuun sukkaan. (oikeinpäin?
väärinpäin? kumpi niistä nyt on oikein, mukamas?)



jepy oli tehnyt polvekeraidalliset sukat, ja uhoava gnu oli neulonut ne kärjestä alkaen. minäkin uskaltauduin. ja tuommoiseen outoon, uuteen lankaan. hurjaa elämää kaikenkaikkiaan.


lanka on liukasta (nämä silmukat juoksevat lujaa karkuun jos pääsevät irti)
ja puuvillamaisen löperöä, ainakin vähän. kai? puuvilla ei ole niin
tuttu materiaali..lohkeilee kyllä, ja yllättävän hinnakastakin vielä taisi. mutta aika pehmeän raikas jalassa (kokeilussa siis vasta yksi sukka puikkoineen).
alunperin ajatus oli käyttää koko kallis 50g yhteen sukkaan, mutta
valitettavasti pohjelevennykset eivät kuuluneet tämän päivän
oppimissuunnitelmaan. huomasithan ylileveät pohkeet -kyltin kuvan
yläreunassa? pohkeeni kun ovat lainassa manchester united -joukkueen
vasemmalta laitahyökkääjältä. unohdetaan siis ne minihameet.




levennysten sijasta yksi pandakarhun kaveri ja kaksi suklaamunasta
kuoriutunutta sukkaa kaipaisi italialaista charmia päättelyn muodossa.
haluaisin, että päättely on tarpeeksi löysä mutta kuitenkin siisti, ei
mielestäni ihan mahdottoman paljon vaadittu?
(eihän tässä muuten  hätä
ole, mutta kun noita puikkoja ei ole puoltatusinaa settiä. sittenhän
voiskin päätellä enemmän kerralla.) inspiraatio ole ole iskenyt, vaikka kutsuin ja sähköpostiakin laitoin. ehkä siihen on osasyyllisenä  se, että
valitettavasti en ole vielä tajunnut bella! frutti di mare! mozzarella! -päätelyohjeista hölkäsen pölähtävää, eikä ne ees ollu italiaksi. voi kökkö.
pitääkö vielä tunnustaa, että reputin villasukkavisan?

luovuus syntyy ahdistuksesta, ainakin tänään ja kokeileva sukankutominen siis jatkuu. eespäin, eespäin tiellä taistoj-- villasukkien!

perjantaina

sukka 2.0




sukkahulluuden seuraava taso on saavutettu. kärkialoitus. sekosin melkolailla kerralla, kun tiistaiaamuna tajusin, että voin käyttää minkälaista pitsikuviota (kai? melkein ainakin) tai muuta kimuranttia, eikä tarvitse arpoa kavennuksia ja muita. olihan mulla siis oikea ohjekin, mutta siitä katselin vain silmukkamääriä ja muita ohjeita.

myöhemmin tuli kyllä mieleen, että yhtälailla voi improvisoida ja keksiä kutoessaan toisinkinpäin. näinpäin se on kuitenkin jotenkin helpompaa ja selkeämpää; en tiedä miksi. ehkäpä sukan anatomiaa ymmärtääkseen on osattava kutoa sukka joka suunnasta. entäs nurinkurin? sivuttain? zimmermannin mokkasiinit? kaikki sukkakirjat on taas kahlattu läpi toe-up -silmällä katsellen. voi kuinka näyttääkin paljon selkeämmältä kaikki, eikä huoleta silmukkamäärätkään. kaikki muu paitsi sukan kutominen on turhaa.

munasta kuoriutuva sukka on siis valmis, loppujen lopuksi sain virkkuukoukulla melko löysän päättelyn (ensimmäisellä yrityksellä ei mennyt koko sukka jalkaan).

keskiviikkona

vaihtoon


laskuri meni vaihtoon. 

tiistaina

fleimarit (also in english this time)



fleimarisukat siis valmistuivat eilen ja kävivätpä vielä kylvyssäkin. ilmeisesti ne pitäis kai viedä muotokuvaan ihan ateljeehen että kuvasta tulisi jotenkin edes näköinen. tunnustan, minun taidot loppuivat tähän. turha syytellä säätä (surkea, kyllä) tai kameraa (pikseleitäkin piisaa omiksi tarpeiksi), vaan kyllä taitaa olla ongelma ihan kameran tällä puolen. esteetikko minussa pyytää anteeksi, loppuosa toteaa vain tehtävän olleen tällä kertaa ylivoimainen.

sorry favorite sock KALs, i just couldn't take any better photos. not blaming weather or my cam, just me. i apologize.

oikeanpuoleisessa näkyy tuo väri paremmin.
more real color on the right one.

kuten jo aiemmin mainitsin, sukat kärsivät hieman surkeasta ohjeidenlukutaidostani. eli kaikki lisäykset näkyvät reikinä. toisaalta se ei haittaa (enää, totuin jo). hyvän kokoiset sattuvat olemaan ja miellyttävät muutenskin. lanka tuntui ensin vähän nihkeältä neulottavalta ja vilautinkin sille bambujen sijasta addin sukkapuikkoja. vähän päästä tuo tuntuma sitten kuitenki parani ja palasin bambuihin.

my Flame Wave Socks are almost Flame Wave Socks. i made increases different  (read: wrong way), so my increases ain't almost invisible but very visible!
(M1 "with left needle tip, lift the strand between last knitted stich and first stitch on left needle from front to back, then knit the lifted loop through the back." not.)
must say that i usually read patterns in bed, just before sleeping, so..  maybe next time i'll read them also in daylight.
so there are small holes all around -- but small holes on both socks and they are in lines. so they're different ones, but different ones together :) i'm still very satisfied. they feel and look fine and size is right for me. next i'm gonna learn M1s correctly..
lanka/yarn Fortissima Socka (210 m/50g) , bought from Outi
puikot/needles 5 set 2,5 dpns
ohje/pattern Flame Wave Socks from Favorite socks/Ann Budd
koko/size  woman

ja kukapa veistelis mulle sellasen sukkablokkaajan (kaksikin menis, koko pienehkö 38) ettei omia kinttuja tarvitsis käärmenaisena yrittää kuvata yhdellä jalalla.. ainiin. aamukahdeksalta selätin kärkialoituksen sukkaan. ei näköjään osaa ihminen olla ilman sukantekelettä.

maanantaina

uunista ulos



kun näin uhoavan gnuun postauksen, tajusin unohtaneeni täysin tämän.

onhan tuota jo pidettykin, meni suoraan käyttöön niin unehtui kuvata. uhoava sanoi tätä savunsiniseksi, minä taas vedenväriseksi. (ja muistaakseni sanoin aiemmin vähän luiruksikin.) sama alpakkalanka, eri pipo. pehmeä on, 2½ sukka- ja pyöröpuikoilla tein, aloitin taas päälaelta. reunassa helmineuletta toiveen mukaan ja rullaantuu kun ottaa päästä pois. tuntuu olevan ihan pidettävä. kukka on mary oljen jostakin niistä aika monesta virkkauskirjasta.

lapset, tänä vuonna askarrellaan pääsisäiskoristeet ihan itse.
© neulontain pääsisäismallisto 2007: norotiput

ai miksikö? kun näitä tyhjiä vyötteitä nyt on (ja yksi jo karkasikin jonnekin)... ja siksi että kaikki rahat meni lankaan.
oli vaan pakko tehdä loppuun. kello oli n. 01 kun viimeistä silmukkajonoa maanittelin auki. villasatu: en uskaltanut enää noin myöhään tarttua saksiin, vaan yritin aukoa silmukat ihan luomusti revi nätisti, kitkuta ja kiroile -taktiikalla.

tein kyllä jonkun henkilökohtaisen nopeusennätyksen. varmaan ois ylinopeussakkoja rapsahtanut, jos neulepoliisit ois ollut paikalla. aloitin keskiviikkona, torstaina pidin välipäivän ja viikonloppu menikin kiikkustuolissa istuen. mutta nopea se on tehdä, kuitenkin. ja nerokas.
clapotis: koko (noin) 170 x 50 senttimeedriä, viitosen pyörö, noro kureyon 124 ja 138, yhteensä 300g plus kotona majaillut vajaa jämäkerän puolikas (jota ilman huivi ei olisi valmistunut).

ps. flame wave sukkaa olen jo lepytellyt, ja vaikka se on vähän kiukunnut (silmukoita on tänään tippunut aika monta ja niiden määrä on kummallisesti hieman vaihdellut), voi olla että yksi fleimaripari pääsee tänään uunista ulos.