maanantaina

luetaan niitä ohjeita



a) eij ou vaivatonta viljoo eikä pesemätöntä puhasta
b) ei kiireellä kauas ennätä
c) rumathan ne vuatteilla korreiloo
"jo pätii piästellä" -sananlaskuja kiteeltä, SKS


425m/100g kisa




...ja 300 metrin kohdalla kaarteessa tapahtuu selvä nykäisy. vielä 25 grammaa jäljellä, kun Palmikko Lapanen Perusta ja saksalaisen Zwerger Garnin oma kasvatti Uptown Boot Fingerless Mittens ovat  hiuksenhienosti
jättäneet taakseen myöskin saksalaista alkuperää olevan Monkey Sockin.  

..ja nyt Monkey Sockissa rupeaa näkymään selviä väsymisen merkkejä. näin se nähdään, kakkosen puikkovalinta oli kuin olikin liian riskaabeli valinta näinkin vaativaan kisaan! tässä ei auta 25prosenttinen bambusekoitus eikä edes mustikkakeitto, sinne jää Fortissima Sockan nouseva kyky. kyllä nyt Shoeller&Stalin kylässä menee voitonkahvit väärään kurkkuun, sillä niin varmana suosikkina Sock tähän kisaan lähti.

...10 gramman kohdalla takasuoralla Palmikko "alpakka" Lapanen saapuu ensimmäisenä loppusuoralle. niin jää rouva Mittens jää nuolemaan paljaita näppejään, kun Perun poika karauttaa ohi! pinkki väri syvenee entisestään, kun Mittens yrittää vastata Lapasen loppukiriin vaan eijeijei jaksa puristaa enempää. sinne jää Mittens!
voittajasta ei ole epäselvyyttäkään, kun maaliviivan ohittaa kisan todellinen jokeri. yleisö aivan villiintyy, ihmiset hurraavat ja tekevät aaltoja samaan aikaan. jopa ilman apupuikkoa Lapanen on ollut tänään todellisessa iskukunnossa. ilmeisesti Elsebeth Lavoldin antamat viime hetken valmennusohjeet ja ensimmäistä kertaa käytössä oleva apulangoitus peukalon paikalla avittivat Lapasen selvään voittoon.
...näin saatiin päätökseen jännittävääkin jännittävämpi 425m/100g kisa tältä erää ja seuraavana vuorossa uutiset, merisää ja varoitukset jonka jälkeen turkkilaista vapaapainia tauotta kello kuuteentoista asti.

seuraavan kerran Neulontaissa paneelikeskustelu "neulotaanko Pietarissa, missä mukamas ja onko siellä muuta kuin äkryylilankaa". ennakkoilmoittautumisia, suunnistuskarttoja ja ehdotuksia vastaanotetaan kommenttilootan puolella. 

lauantaina

huhuuta



nimittäin haamuilen ja harjoittelen palmikkoja. jos puikot ja pää kestää, niin kuviakin tulee  kuhan ehtii. että jotakin muuta kuvia kuin näin-monta-kertaa-sukkalankani-kestää-purkaa -dokumentäärifotosarja. (aika monta, muuten. ja palmikoita en siis ole purkanut kuin kerran, kun en älynny että se ei oikeen jousta. purkuun meni noin 5 erilaista pitsiehdotelmaa. -- ai mallitilkku, jaa, en minä semmosia käytä. ainakaan näin pienissä töissä. ennemmin puran 5 kertaa. hmh.)

ja eihän lauvantai-iltana kuulukaan nettiä töllöttää, menkää saunaan ja humpille! meillä ei ole saunaa eikä humppaa mutta kunhan taas ilta hiljenee niin palmikkoseuraa löytyy.

(voi olla kyllä palmikot vähän ojossa.)

torstaina

haastettu



nyt kun kerrankin muistan, kiitän ja prinsessaniiaan kaikenlaisista kommenteista, joita olette jättäneet matkan varrella!

kati haastoi minut kertomaan bloginimestä.
nimenmetsästyksen lähtökohtana oli, että nimen tulee olla selkeä, yksinkertainen, mieleenjäävä ja siitä pitää ymmärtää, että kyse on neuleblogista.
Suuren Blogisodan aikana (kuka vielä muistaa hamsterit ja tissit?) jossain  blogissa muistaakseni tämä nimenomainen nimi ja kai blogikin lytättiin samalla ihan kuusnolla, harmikseni en kyllä nyt muista missä.

olen ollut viehättynyt, kun suuren maaliman neuleblogeissa olen törmännyt  hauskoihin ja hoksaaviin nimiin, esim. knit and tonic tai knitters anonymous, joista tulee heti mielikuva muustakin kuin neulomisesta  - knit and tonicista lempijuomani gintonic ja anonyymit neulojat AA-kerholta.
tällaista ei-niin-vakavasti-otettavaa ajatusta suomalaistankeroisittain ainakin yritin jatkaa.

ja sitäpaitsi kyllä yksi neulontai vaikka siihen lauantain ja sunnuntain väliin vielä mahtuisi. ehdottomasti.

kuka on jäänyt haastamatta? onko mennahuu jo kertonut tarinansa? entäs joko?

keskiviikkona

tilastomatematiikka ja perhe-eti(i)kka



suuri makaroonitieteilijän apulainen jatkoi laskuja. nimittäin sukkalaskuja. onhan nimittäin niin, että jos keskimäärin sukan kutaisisi viikossa (ja opettelisi siinä samalla mm. kirjoneulomisen ja palmikkopujottelun), niin saisin kutoa noin lähemmäs kaksi vuotta ennenkuin kaikki lontoonmurteella olevat ohjeet olisi kudottu. siis kirjoissa ja kansissa olevat. paitsi jos elämässä ei olisi muuta kuin kutomista voisi tehdä sukat kahdessa päivässä ja kahden viikon päästä ois niin jumissa ettei pääsis sängystä ylös.
hups kuitenkin.

sukkien tekemisessä on kyllä parasta se mallailu. kun eka kertaa näkee, että miltä  se kuvio näyttääkään ja miltä se uudenlainen kantapää tuntuu ja istuu ja entäs jos teenkin tämän näillä hammastik -- 2 millin puikoilla, olisiko parempi mitä?
ja sittenkun onkin Tosi Ihanat vaikka arvuuttelikin että jos ei olekaan. että se vaiva kannatti. (mitä siitä jos kaapissa onkin 10 paria entisiä, voihan niitä pitää vuorotellen.)

eikös nämä retro ribbed kämmekkäät voi tavallaan laskea tavallaan tehdyiksi, kun mallikuvio on favorite socks -kirjasta vaikka raaja onkin eri? tässä tiukkaa possea mallikuviosta, alalaidassa ribbiosuutta ja ylempänä mallikuviota. koko räpylän tahi molempien kuvaus osoittautui valitettavasti liian haasteelliseksi.

peukaloitten tekeminen osoittautui vähän enemmän yksi-risti-kaksi –toiminnaksi, mutta lopulta silmukoita oli sama määrä ja kavennukset onnistui ja niin edelleen. onneksi lankaa ei jäänyt niin paljoa, että olisi ollut edes mahdollista kokeilla niiden kahdeksan muun sormen tekemistä. kuulemma on kivat ja sopiviltakin vaikuttivat. tosin mitäpä sanot naiselle, jolla on käsissään 10 terävää bambupuikkoa?
kaikenkaikkiaan sukanvarsi-idea oli niin hyvin onnistunut, että..

..ajattelimpa imitoida omiinkin kätösiin.
ja monkeyt pääsivät häpeäpaalustaan, joten kai niilläkin on vielä mahdollisuus. edes yksi.

päivän kodak-moumentista pieni kirjallinen kuvailu.
mitä tekee äiti kun 3-vuotias käyttäytyy uimarannalla kuin isompikin jästipää ja lukuisista kehotuksista (möykkäystä ja maanittelua isoilla M-kirjaimilla) ei tule matalampaan vaan lähinnä päinvastoin eikä muutenkaan se käyttäytyminen ole mistään muualta kuin lähinnä sieltä kotoisin?
a) jatkaa möykkäystä ja maanittelua maailmantappiin niin että entiseen Neuvostoliittoonkin varmasti kuuluu ja äänihuulet tulehtuu samalla siellä tuulisella rannalla.
b) soittaa Pelastakaa Nyt Edes Anonyymit Äidit ryn kansallisen paikallisjaoston alaosaston automaattiseen puhelinvastaajaan ja tekee valituksen kolmena kappaleena lapsensa käyttäytymisestä.
a) kävelee erittäin päättäväisesti mutta arvokkaasti kaikki vaatteet päällä veteen hakemaan äitinsä toiminnasta täydellisen tyrmistynyttä jälkikasvua, joka kotimatkalla tunnustaa syyllisyytensä ja viimeistään kotiovella pyytää katuvana anteeksi.

niin. että laittaiskohan nuo housut vaikka kuivumaan. 

tiistaina

hyvää päivää, olen palannut kotiin taas


tapahtunut aiemmin
olin viikonloppuna mm. rockfestaroinnissa. ensimmäistä kertaa ties moneenko aikaan laukustani ei löytynyt neuletta, ei niin minkään kokoista. rasti seinään!
sitäpaitsi voi olla, ettei mua ois ees päästetty portista sisään puikkojen kanssa..

tänään
postitäti tuli aamulla jo ennen yhdeksää ja toi lace style ja knitting without tears –kirjat. molemmat toivotettu tervetulleiksi, selailtu pariinkin otteeseen ja hyviksi havaittu. lisää lukuelämyksiä odotettavissa yövalon loisteessa.

erityisesti mieleen jäi lace style-kirjan ”näin korjaat tumpelointisi” –osio. takuuvarmasti käyttöä tässä taloudessa. elizabeth zimmermanin teoksesta kaivelin heti esille tomten jacketin, josta aikuisversiota olen kuolann-- ihastellut jaredin blogissa. ihana!

jatkoin retro ribbed socksin mallineuleella aloittamiani kynsikkäitä. tai siis ehkä kämmekkäitä, riippuen langan riittoisuudesta. koska lanka* on tummaa ja säät hyvinkin vaihtelevat, on tyydyttävä lainakuvaan.
siispä: kuvittele 2 puolivalmista kynsikästä/kämmekästä tummanruskeina tähän tapaan.


*fortissima sockan vajaa kerä, joka jäi jäljelle näistä sukista.

olin apuna laskemassa montako makaroonia mahtuu 400 grammaan. 1354 kappaletta.
ei,
älkää kysykö.

ainiin.
monkeyt ovat pari päivää lukua ja häpeävät madam, joku on oksentanut sukillenne -väriään. niille on pakko tarjota vähän väriä (kool aid/nitor/kenkälankki) pintaan, muuten kengätkin joutuvat häpeäpaaluun.

huomenna
aloitan aamuni serranolla. ja neuloen. ei ole mitään niin hillitöntä kuin diego serrano hermostuessaan!


sunnuntaina

tehnä!



ruskeasilmäiselle pikkukaverille leppäkerttunapillinen. koko 4-6 kuukautta. lanka olivia, puikot 4. langankulutus vähän ohjetta suurempi. ohje neuleita kullannupuille -opuksesta.


punaiset kulkijasukat. toinen valmistuikin paljon nopeammin kuin ensimmäinen, ihan vahingossa ja huomaamatta. silmukoita ohjetta vähemmän eli 68. puikot 2,5. kantapään jälkeen en enää ohjetta vilkuillutkaan, joten kärkikavennukset ovat enemmän kuin sinnepäin. yllättävän jämäkät ja painavanoloiset sukista tuli, ilmeisesti johtuu tuosta mallikuviosta.


täydellinen ohje. täydellisesti istuva sukka. täydelliset 2,25 puikot (kiitos Muoriska). ei-niin täydellinen lanka.  siis kaikkea ei voi saada. niin se vain on. (mitä tuo valkotäpläraita siellä välissä tekee, häh?) knitting vintage socks, madder ribbed socks ihan ohjeen mukaan mutta pienemmillä puikoilla. reipas ja ennakkoluuloton lanka online supersocke 100 tropic 932. (no, onhan ne kesäiset.)
aion tehdä kaikki kirjan 4 erilaista perusribbisukkaa ihan vaan siitä ilosta että voin!

sohvankulmavillasukkakeskustelu, vertailussa madder ribbed sock (vasen jalka) ja jaywalker (oikea jalka). sohvalta:
    - noitten pääthän on ihan erilaiset.

kiikkustuolista:
    - niin on. se on just se hienous. tää on .. öö pointed toe ja toi on .. tämmönen lättänä.
josta seurasi vaahtoamista ja kirjan sivujen kääntelyä ja eri kantapäiden ja muiden esittelyä (kiikustuolissa) ja kanavasurffailua (sohvalla).

puikot pienenee, pidot paranee? nyt mennään jo kakkosen puikoissa. lankavalinta apinasukkaan näyttää taas kerran vähän liian ennakkoluulottomalta. pitänee kokeilla kuitenkin.


Sara, ei täällä aina jaksetakaan. varsinkin jos junarataa tulee uusia osia ja ratainsinöörin pitää suunnitella uusi ratakompleksi. sukuvika tämäkin siis. mutta pahasti näyttää siltä, että televiisoria en osaa enää katsoakkaan ilman kudinta, siinä kerkeää jo melkolailla. (tervetuloa digiaika, tänne ei tule purkin purkkia.) junamiesterveisiä!