maanantaina

blogimaalima



montakos suosikkia löytyy sinun blogilistaltasi ja mikä on neulemaaliman ja muun maaliman välinen erotus?
minun listallani on tällä hetkellä 53 blogia, joista kahdeksasta ei löydy villasukkia ja pyöröpuikkoja. olin pitkään todella nuiva päästämään ketään listalle asti. nyt näyttääkin vähän toiselta.. näiden lisäksi vilkuilen säännöllisesti ajankäytön antaessa myöten vähän kaikkia eteen osuvia, mielenkiintoisia neuleblogeja. muut blogit on näköjään jääny vähän lapsipuolen asemaan. niihin tulee osuttua ihan muita reittejä, näköjään.

ainiin. ja muistatko millä bloggauksella itse aloitit? luetkos muiden vanhoja bloggauksia?

tällä postuksella oli myös toisenlainen funktio, sillä siirtelin kategorioita ja päätin muuttaa silmän alla-listan sellaiseksi, johon epäsäännöllisen säännöllisesti vaihdan mielenkiintoisen tuttavuuden. aloitetaan nyt yhdestä. 

sunnuntaina

pinkkiä nuorisolle




nuorisoa suositaan.
laukku:
kahvat ostin ensin, halvalla kun sai. askarteluliikkeestä, jossa olivat siis melkein puolta halvempia kuin muualla. lanka ale-naturgarnia. 200 grammaa. sävy enemmän kylmä kuni lämmin, joten kamera ja valaistus hieman valehtelevat. kilkuteltu isoilla pyöröpuikoilla, ainaoikein-pohjasta poimin silmukat ja sitten vaan isoo oikein-pötköä. pinta erittäin tasainen ja miellyttävä, ei tarvitse vuoritusta. laukkuun mahtuu kaikenlaista a4-kokoista poikittain.
sai hyväksynnän.
huomio: haluan samanlaisen. tai vähän  erilaisen.

huivi:
kolmosfifi. lankana novitan kid mohair. kyllä se puoltoista kerää söi, kuitenkin. (lue: puolitoista kerää jäljellä, mitä siitä tulee?) en laskenut toistoja, nuorisokokoa siis. huonolla raunalla. analysoin, että mahdollisesti päättelen liian tiukasti. en nimittäin saa tuossa kuvassa näkyvän verran enempää lainetta aikaiseksi. höh.
sai silti hyväksynnän, ja tulee käyttöön kevätjuhliin valkoisen asukokonaisuuden kanssa. (mätsäävät vaatteet ennen kaikkea. itseltäni myös tiukka arvaus myös vaaleanpunaisen tukkapampula-hörsön puolesta.)
huomio: karvaa. nopea ja helppo.

tällä hetkellä poden täydellistä neuletyhjiötä, jota aion hoitaa mm. pyöräretkeilemällä.
joko olisi sukkien vuoro?

perjantaina

tää päivä ollaan vaan ja hengaillaan




jos kaikki merkit pitävät paikkaansa (kuu kiurusta kesään, fifistä fiimosilleen) niin valmista hörsöä kokoluokassa neljäsluokkalainen tarjoillaan huomenna. jos MyLittlePony-väri vielä inspiroisi niin mitähän tekisi melkein kahdesta kerästä kid mohairia, riittääkö se mihinkään.. no esimerkiksi huiviin. (*krhm.. vähän isommalle kuin neljäsluokkalaiselle.)

kirja tipahti juuri postiluukusta. suoraan paketista ja heti fotostudioon. julkinen arvio (hutkiminen) seuraa tutustumista (tutkimista) jos kiinnostusta riittää. itsehän bongailin tämän taannoin hannen luota, kiitos avusta!

viikonlopun aikaan pitänee ottaa suomi-saksa -neulontasanasto haltuun että saa muoriskan tilaukseen jotakin muuta kuin makkaravoileivän. se onkin nimittäin ainoa mitä lyhyttäkin lyhyemmälläni saksalla osaa-- osasin. ainakin ennen saksankirjojen polttamista yhdeksännellä luokalla.
nykyisin olenkin enemmän juustovoileivän kannattajia.

maanantaina

tarjolla tänään



auringonvaloa. hikisiä viimemetrejä. heikosti pingotettu reuna. (otetaan yksityistunteja huivinpingotuksessa. yht. otot täm. lehd. toim. nimim. epätiet.)

karvoja. kolmosfifihöttöä. jokapuolella. toivon mukaan tulossa vähän paremmin pingotettu reuna.

mutta huomatkaa: olen vieroittanut itseni sukista. (ainakin hetkellisesti.)


maanantaiaamuna


yöllä puoli kahden aikoihin on hieman arveluttavaa leikkiä pese ja pingota -leikkiä toisin kuin aamulla heti kello 7 se onkin paljon suotavampaa eikä lainkaan arveluttavaa.

mukana kaksi kappaletta pikkukinttuja.
nuppineulavapaita kuvia sitten varmaankin illemmalla jahka tästä heräilen.


keskiviikkona

pikaisesti (ei kuvia)



innostuin DistantKnitterin jalanjäljissä lueskelemaan oman blogini tilastoja. anteeksi sinä, joka eksyit tänne hakusanoilla villapipo kutominen ohjeet, en usko että sait mitä halusit. siis niitä ohjeita ainakaan.

kiri edistyy ja mietinkin juuri montakohan toistoa tekisi. pitänee käydä vielä blogoslaviassa vaklauskierroksella. bolero matkusti takaisin ja on malliltaan jo enemmän ihmistaimelle eikä kamelinlapselle suunnattu.
yllätysmomenttina vaaleanpunaista kid karvair-- mohairia laskeutui hyvin pienellä kauko-ohjattavalla lentokoneella meidän parvekkeelle (ei, parvekekaluston uusiminen on vielä vaiheessa) ja kaikki kolme muskettisoturilankakerää muuttivat meille, niillä oli matkalaukut ja passit ja voimassaolevat viisumit ja kaikki. mistähän ne osas tänne tulla? no, melkein-boleron melkein-omistaja otti ja toivoi kolmiohuivia. kuvia on jo kateltu ja toiveissa on sellanen pingotettavareunainen, keijukaisaaltoraunainen.

näin julkisesti tunnustettakoon, että
huomenissa aion suunnata kohti lankakauppoja.
ettei sitten tule yllätyksenä.


sunnuntaina

matolaatikosta päivää



kiireet loppuivat kuni seinään ja kerralla.
voileipäkakkuohjeita on jo etsitty tulevia voitonjuhlia varten ja puikkoja on teroitettu kesälomaa varten. samaten uutta parvekekalustusta on valittu ja suunniteltu erityisesti neulominen mielessä - päivänvarjo ja käsinojaton tuoliarsenaali. jopa koeistumista on harrastettu, vielä ei kuitenkaan koeneulomista ja istumista. (sekin johtui vain siitä, että mitään mukanakulkevaa ei ollut käsilaukussa. se, että mitään ei ollut mukana aiheutti ihmetystä puoliso™ suunnalta.)


tällä viikolla Neulontain tiluksilla on neulottu suomalaisten elokuvien tahtiin. nimittäin Komisario Palmujen. ei tipahtanut silmukan silmukkaan uudesta huiviretkusta, ja ohjettakin silmäilin salaa. kestin kärryillä molemmissa ja tarpeeksi jännääkin riitti. Palmuja kannattaa katsella ja kuunnella vaikka tspykedeelisten taustamusiikkienkin vuoksi.

kaikenkaikkiaan
matolaatikon ja puikkosetin kohtaaminen aiheuttaa aina kahdenlaisia mietteitä. siis mitä telkkarista voi eli pystyy seuraamaan neulottaessa niin että neulomisellakin on edes joku mahdollisuus onnistua? 
eräs hyvin tärkeä neuleTVsarjan tuntomerkki on Seurattavuus Ilman Kuvaa (SIK). korkean SIK-tason ohjelmia pystyy peruskielitaidolla seuraamaan (esimerkkikielet suomi ja englanti, muitakin vaihtoehtoja on toki tarjolla) ihan korvakuulolta. sarjan tulee olla tarpeeksi hidastempoinen, sillä muuten sen seuraamisesta tulee "ai mitä se sano/teki/?"- dialogi mahdollisen kanssatöllöttäjän kanssa. peruskielitaidon käyttäminen saattaa rajata myös esimerkiksi sairaalasarjat pois. alhaisesta SIK-tasosta kärsii hyväkin nopeatempoinen kriminaalisarja. esimerkiksi CSIn kaikki kaupungit tipahtavat täälläpäin täysin karttakirjalta. liikaa toimintaa ja liian nopeasti!
kestosuosikki: uutiset. ehkä jopa ykösen. sattuu vaan melkolailla pahasti junioriosastolla tapahtuvan Nukkumatin oletetun vierailuajankohdan kanssa päällekkäin. sekin kaveri vaan tuppaa myöhästelemään, pitänee varmaankin kesää varten tarkastaa työehtosopimus uudestaan.

ai ettäkö mitä neuleita?
rajakarjaluudesta ei siis tullut kamaluutta pingotettaessa.
eli rajakarjalainen neulemalli, kaulaliina. ohut pirkkalanka, noin kuutosen puikko. loppukiri onnistui nimenomaan bambupuikolla, sillä addit olivat kirotun liukkaat tässä tarkoituksessa.
huomaattehan valmistumisen hyvissä ajoin ennen juhannusta! ja lankaa jäi vielä 50gstä pikkukeränen, mitähän siitä...

ja koska kesä on tulossa, vastarannan kiisken värimaailma asettuu taas tummanpuhuvaksi aiemman väri-ilottelun tasapainotukseksi. tummanharmaa Wolli vain näyttääkin kesäkelissä ihan asfaltinlikaiselta, voi olla että sille pitää tarjota väriä pintaan. katsotaan.

ja kirihän siitä tulee. enpä olsi uskonut tätä sanovani, mutta onpa helppo ohje ja nopea tehdä!

bolero meni euroviisukylään kun sille tuli skolioosi ihan väärälle puolelle jotenkin.  kaksikyttyräinen. toivon  mukaan kylälyreissulla osaa oieta tai saa ainakin lääkettä moiseen kieroiluun. boleroa tehdessä jouduin myös käyttämään omaa mielikuvitustani enemmän kuin pitikään, sillä saumojen yhdistäminen junamatkalla ei anna montaa mahdollisuutta mistään kirjasta tarkistaa kuinka se nyt tehdäänkään.

pelargoniaa saati herneenversoja ei ole millään tavoin vahingoitettu tämän neulebloggauksen aikana.

maanantaina

kiitos ja kumarrus


juhlastakin tulee Juhla näillä kaluilla. ruskeassa paperipussissa vaatimattomasti ja aivan yllättäen muuttivat meille.

kuvasta ei selviä se, että niitä on paljon erikokoisia ja oikeasti joka lähtöön: kahdenkokosina pyöröinä ja sukkapuikkoina. uuh. niin monta etten tajunnut laskeakaan! koeajo suoritettu, toimii ja luultavasti vielä paremmin kun vähän liukastuvat. (pitäiskö laittaa perunajauhoa tai kahvinpuruja?)

lauantaina

stressinpoistotroppia


nimittäin sukat.
mutta entäs jos sukkatauti ei lopukkaan kiire ja puhinalla eteenpäin -taudin tasaannuttua?

hederat ovat tarkan manuaalisen laskutoimitukseni mukaan ehkä/noin viidennet omaan palelevaan jalkaan tehdyt sukat. tosin nämä on aloitettu toisena parina koskaan villasukkieni historiassa heti raitaRegioitten vanavedessä, jotenka toinen varsi on vähän lurpsumpi kuin toinen ja onpa tuolla joku käsityön merkkikin. ja varsi voisi olla pitempi, nimittäin täällä nämä ovat aivan valloittavat pidemmillä varsilla. sievät kuitenkin. jotenkin kai pitäisi kursia nuo varpaat piiloon. ajattelin olla ovela ja tehdä samaan aikaan, että ovatten suunnilleen samanlaiset (ja kuka sanoo etteikö ihminen vanhetessaan viisastu, mitä!?).

kyllähän nyt muutakin. vaaleansinihömppäbolero maken ja kisujen langasta kokoa noin neljäsluokkalainen tai ainakin siihen lähelle. lähtökohtana oli kirpputorilöytölehti SK 3/06 ja mielikuvituksellisesti nimetty vaate ”lyhythihainen bolero”.
järkikulta piti ottaa sievästi kainaloon ja laskukone toiseen sillä koot olivat tietenkin aikuisten. tosin, jos en väärin mietiskelly, niin  XS ois kai jotakin 160cm luokkaa, olenkohan aivan hatelikossa?

nytpä tuli sitten laskettua silmukoita ja tiheyttä ja mallitilkkua – ja heittihän se sinne tänne. puhelinlasku saattaa taas todistaa erinäisiä rohkaisu/laskemispuheluita otettaneen äitin suuntaan. terveisiä vaan. joulupukin lahjalistalle siis ehdottomasti ja nyt viimeistään se Knitters Handy Book of Patterns. loppuu se sekoilu!
boleroa varten piti opetella melkolailla näkymätön tapa lisätä silmukoita. silmukka kahteen kertaan näytti pököltä ja nyt on menossa kokeilu “lisäys edellisen silmukkapohjasta kiertäen”. toistaiseksi ehdottomasti paras. onkos jotain muitakin ratkaisuita? rakas ystäväni ja henkinen tiennäyttäjäni neulonta A&0 tiesi tämän lisäksi vielä langankierrolla tapahtuvan lisäyksen, ei toiminut tässä tapauksessa. talvella neulomaani villapaitaan keksin jonkun ihan oman näkymättömän variaation, kun vaan muistais miten se menikään. jostain välistä nappasin sen langan.. hm.

..ja miksi sitä sanotaan että se on “kiertäen”? kun ei siinä ite kierretä mitään (ei kampea, avainta, puikkoa, tervapataa). takareunastahan se neulotaan. (joko sille SSK-kavennukselle on joku keksinyt tolkun lyhenteen vai onko sekin 2 yhteen takareunoistaan tms?)

kaoottiseen ja hulinaiseen elämänvaiheeseen auttaa listojen teko. tekemättömien asioisen lista voi olla onneksi positiivinenkin.
Ihan Pakko Tehä –lista:
huom. parit sukat loppuun pikkuhiljaa muiden ohessa sanon minä! ja kaulaliina juhannusmyrskyyn parvekkeelle pidettäväksi.
  • villatakki itelle. langat: erittäin reilusti. ohje: on. puikot: on. napit: on.
  • villatakki pienemmälle. langat: reilusti. ei ohjetta, jotakin suuntaa-antavaa kuitenkin. puikot: on. ei nappeja, kateltu on joskus silläsilmällä vaan ei oo vastaan tullu.
  • opettele tekemään palmikoita ja samalla palmikkoponcho itelle. vihreä. langat: löytyy eikä lopu kesken. ohje: on. puikkoja en ole tarkistanut, koska en vielä osaa tehdä palmikoita. (logiikka ennen kaikkea.)
  • ei listaa ilman huivia: joku ei-niin-reippaan-värinen kaulahuivi/liina esimerkiksi Scarf Style-kirjasta. semmonen mikä menee tuulipuvunkin housujen kanssa. (esimerkiksi noro-clapotis ei mene. harmi.)  lanka: varmaankin on. ohje: varmaankin sekin valkkausta vailla. (on aina vaihtoehto tehdä colinette cadenza-clapotis. kauniita olen nähnyt, viimeksi sellaisen taisi tehdä amelie. toisaalta olisi ihan fiksu ratkaisu kokeilla jotakin muuta välillä.)
  • log cabin peitto. tästä ei todellakaan neuvotella. langan paksuus on vieläkin mysteerin tasolla.
  • unisukat isommalle kun pienemmällä jo on ja tottakai toisellekin kun toisella on ja ihme ettei huuto tullut siitäkin. varmaankin jotakin bambulankaa, se tuntuu olevan suosittua. itseasiassa pienikinttuisemmallekin vois tehdä toiset niin sais nuo pesuunkin joskus.
(noin vähän! nyt yllätin itsenikin.)