tiistaina

opi perusasiat



harmaa lanka, kaljapierun värinen sääri, kevätkiire, likaiset ikkunat ja vesisateen litku ovat hidastaneet kuvausprosessia kohtuuttomasti. kotiapulainenkin taisi karata. nyt ei sada vettä, mutta kaikki muut tekosyyt ovat yhä käytössä.

mutta panostin ainakin kuvauksissa käytettävään musiikkiin! vappu puolestaan on hyvä tekosyy luukuttaa työväenlauluja.tai siis laulaa levyn kanssa lu-jaa ja paatoksella.
(naapurikin saa laulaa mukana jos osaa sanat.)




little child´s socks (knitting vintage socks)
lanka: fortissima socka. lanka ei ole tasaisen harmaata vaan siinä siinä on sävyeroja. mukava lanka.
puikot: 2,25
muuta: en tehnyt vahvistettua kantapäätä. ja on ne ssk-kavennussilmukat vielä näissä kiemuralla kuten kuvasta näkyy, sittemmin olen oppinut. ensin en välittänyt noista kärkikavennuksista, mutta kyllähän nuo nyt miellyttää. aina sitä oppii uutta ennenkun korvat tipahtaa!

sunnuntaina

jiihaa



edit. safari ei tykkää flickrin kuvista, faiöfoks puolestaan näyttää kuvat kitisemättä. jätä kommenttia, jos kuvat ei näy niin koitan taikoa ne näkyviin.

kantri & vestern -sukat.
enemmän tulee semmonen spagettiwestern-olo, tai jopa rakettispagetti tuosta langasta. hienoista lätäkköä välillä, hyvät värit mutta ehkä niitä on tähän makuun vähän liikaa. taidan olla vähän semisolidimpi minä. taidan siis olla melko tylsä.


lanka itsessään vaikuttaa mainiolta. kestävältä. toimivalta.
mallista: taas täräytin metikköön kun en lukenut ohjetta tarpeeksi. kavennukset toteutuu sukissa ..köh, hieman tarkoitettua myöhemmin. (toki samoissa kohdin molemmissa; terveisiä vaan täältä keskinäisen kehumisen kerhosta). malli on oikeesti kaksivärinen, mutta minun silmään toimii kyllä näinkin. hauska kärkikavennus! ja nyt tuli opeteltua SSK-kavennukset silleen mallilleen. siitä lentosuukkoja tuulialle!


country socks /folk socks-kirja
puikot 2,5
koko 42
lanka mokkasukka, kultarusina

äiti on terve kun se leikkii?

tähän on muuten melkein asiallinen selityskin.
innoitukseni heräsi
sodanvastaisesta installaatiosta
johon tutustuin tämän kirjan tiimoilta. idea on mainio. neulominen voi ja saa olla kantaa ottavaa. ja jos installaatiossa olisi otettu huomioon myös ne kuolleet siviilit eikä ainoastaan suurvallan sotilaita olisin luultavasti käynyt ostamassa puoli kiloa punaista äkryylilankaa ja tulostanut ohjeen.
kirjasta löytyy myös täysin sydämmeni sulattanut, pinkin neuleen ylleen saanut panssarivaunu. uuh.

maanantaina

imelähköä



tarkoittaako imeläpussi leuan alla hevosen syöttöpussia? jokatapauksessa tänään on tarjolla  ainoastaan lällyvärejä.

opittu:

ompeluhommissa silityskone on ystävä. harmi ettei me olla välilöissä silitysraudan kanssa.
takaisinsyöttöpainike ei tarkoita samaa kuin heittoistuin, vaikka kuulostaakin samalta.
ajatus "mitä sitä nauhaa ostamaan, ihan hyvin voin tehdä sen siitä kankaan reunasta" saattaa aiheuttaa näppylöitä myöhemmässä elämässä.

vilautusta:

jaah, aika pastillia on. ei siis tyyny, vaan ..öh, lokerikko juniorin sängynpäätyyn.
tuo tarpellinen kodintarvike kaikenkaikkiaan. tupsutyynyjen lisäksi, tietenkin.

nuorempi lapsi kyseli, että tekisinkö hälle mekon samasta kankaasta. sanottakoon, että molempaa sukupuolta on edustettuna jälkikasvussa, tämä nuorempi on maskuliini. rautainen itsetunto ainakin.
johtopäätelmä: tiukalla harjoittelulla ja lahjomisella voidaan joskus tulla toimeen, niin ompelukoneen kuin lapsienkin kanssa.

kokeiltu: värttinöintiä hyvässä seurassa. kuvassa karstat.

johtopäätelmä: väsät--kehrätty kotona vielä merinotopsista lisää. tuotos toimii  kartaamattomanakin ihan mainiosti pesun ja puunauksen jälkeen ja kehruujälkikin rupeaa tasoittumaan. enää 98 grammaa kehräämättä ensi talven piposta.

kadonnut: kaksi blokattua ja valmista sukkaa Mt. Pyykkivuorelle. otan kiinni kun löytyvät.

johtopäätelmä: rakas, meidän on pakko irtisanoa sisäkkö. kunnon palvelusväkeä on niin vaikea löytää nykyisin.

torstaina

ajokortti ja rekisteriote




ei, se ei ole vaaleanpunainen. mutta uusi se on. ihan semmonen karvalakkimalli. pakki taitaa olla, automaattivaihteet ja turvatyyny puuttuu. valitettavasti.

vasta nyt sitten tajusin, että eihän mulla oikeesti ole mitään valmiuksia käyttää koko ompelukonetta. kyllä saan langan pujoteltua tuon ohjekirjan avulla, mutta siihen se sitten kurahtaa pannulappuasteella se osaaminen. mitä ihmettä niillä kaikilla ompeleilla tehdään? mistä tietää mikä neula pitää valita? pitäiskö susanna tukaria?

punainen kontaktimuovioitu ompelukoneajokortti löytyy kyllä kultaiselta 80-luvulta, paperille rutuutettiin jos jonkimmoista häkkyrää ja pirulettia kaarteet soikeena. muistan uusineeni jotakin kiekuraa pariinkin kertaan. poikien kortit oli siniset eikä niitä värejä todellakaan saanut ite valita. (ja aina sanottiin että ei saa ajaa niin kovaa. miksi se sitten kulki niin lujaa?)
kostoksi yhteiskunnalle valitsinkin sitten puutyöt.

lainasin tätä mahdollisesti iloista perhetapahtumaa silmälläpitäen uudenuutukaisen monitaito-askartele-neulo-ole luova-huovuta-taikatakina-ynnä muuta -opuksen, siinä kun oli alussa ompelujuttujakin. helppoja, siis. laskin, että siinä oli 18 tyynyohjetta. 18. tupsuilla, helmillä, itämaisilla mausteilla, ihan kaikilla tavoin.

toisaalta, ne tyynyt vois olla ihan sopivaa vaikeusastetta. oishan tuossa mistä valita.
(älkää siis odotelko mitään weekendereitä. me vasta tutustutaan. linkkivinkkejä johonkin helppoon, ei niin tyynyiseen otetaan ilolla vastaan.)

tiistaina

sääret vikkelisukilla




oli joskus vähän puhetta semmosista työsukista.
että kuulemma voipi ihan minkänäkösessä sukassa tempasta kun ei niitä kukaan kato.

paitsi että neuloja kattoo.

mallin etsintä olikin vähän takkusta, mutta toivon että tämä pari antaa herr neulontaille uskoa siihen, että se väri vaikuttaa kuitenkin aika paljon vaikka miten kuvista kattelis.
(paitsi eihän niitä kukaan kato.)
(paitsi neuloja.)


spey valley socks (nancy bush, knitting on the road joka hämäävästi ei kuvissa olevassa pinossa.)
ohjeen mukaan: 2,5 puikot
lanka online supersocke 100

lanka on jotenkin tommonen pörröhtävä. miellyttävä tuttavuus kumminkin. onko mun käsialassa jotain tosi pahasti pielessä, mutta ohjeessa luvattiin sukka naisen jalkaan. samoilla silmukoilla tuli miehen kokoiset. paitsi herralla on kyllä sorjat nilkat ja tuommosta tyköistuvaa toivottiin.


ihan vahingossa valmistuivat hääpäivän aattona klo 23.59.
ei tullu villahäät,
tuli 75 % villaa 25 % pölyämidiä -häät vikkelillä.