keskiviikkona

hä-hää



target wave mittensejä ottaa nyt kyllä pannariin. mitäs olitte niin hankalia!
ei kannata ryppyillä.

haaviston eevan (1947) sata kansanomaista kuviokudinmallia tarjoaa:

lanka: omaa koolinki-baby ullia ja mustaa baby ullia
puikko: 2,5 addipyörö looppina

koko: 11 v, just sopivat, syksyllä taatusti pienet
kuka muistais mistä on tuo mallikuvio?

sisuuntuneena noihin ensin mainittuihin häpeäpaalulapasiin tartuin kirv-- kirjahyllyyn muumioituneeseen lapasraukkaan. tuohon 1o 1n- ribbiin se sillon syksyllä kirahti ja olihan se nytkin aika tympeä alotus. tosin muistelen neuloneeni ensimmäistä lapasta ainakin monta viikkoa eli ihan tolkuttoman pitkän ajan näin hermoheikolle ihmiselle, nyt oli yhdessä vapaapäivässä jo melkein valmista.
mitähän sitten tekis ettei tarviis tehä niitä toisia loppuun?

sunnuntaina

tonttunen


tomtenille kuuluu hyvää.
viimeistelyihin tosin meni aikaa ihan luvattoman paljon eli 5 päivää, mutta toisaalta hermojen menetys ja ahistuksen määrä on ollut minimissä: napit eivät sinkoilleet eikä saksia käytetty uhkaavissa tilanteissa.
hihoja täräyttelin tulemaan yhtäaikaa. ja älysin päätellä langanpätkiä aina silloin tällöin jo aiemmin. näinkö sitä kehitys kehittyy?

pikkukaveria nauratti, kun kuuli että sen nimi on tonttunen. kuvassa myös läsnä kiiwi.

lanka: rowanspun dk, viime keväänä ostamani 300g (pari vajaahkoa kerää jäi)
puikot 3,5 turbo addi
ohje: tomten /knitting without tears, hieman sovellettuna
koko: 110-116 cm, keskuudessamme asuvaan tont -- lapseen suhteutettuna

napeissa on itävallan auringot, ehkäpä täälläkin paistaa vielä joku päivä.


target wave mittens-parille ei kuulu yhtä hyvää.

jossain vaiheessa neuloin itseni pois kartalta. eipä siinä mitään, semmosta sattuu. muttakun minusta ne silleen lupsottaa. voihan se olla että se lörpsötys kuuluu asiaan, mutta eihän täällä mitään lupsottamista hyvällä katota. häpeäpaaluun ja puhutteluun.

ja hei,
sain lisääkin kukkia. kiitos niistä!
enkä hättyyspäissäni tajunnut laittaa lankameemiä eteenpäin, ottakaa koppi!




keskiviikkona

paha rasti



ilupa heitti tosi pahan.
ensinnäkin siksi, etten koe olevani kuin vähän tuurilla höystetty aloittelija ja muutenkin pahimmanlaatuinen nenä näyttää minne mennään -tuurilla seilaaja ja rohkelikko lankamaalimassa.
tarkoittaa siis sitä että ihan oikeesti en ole vielä kerennyt löytää sellasia "tästä oon aina tehny lapasia ja hyvät tuli" -lankoja. eikä sitä käytössä kestävyyttä -tutkimusta ole tosiaan reilua vuotta enempää. tähän astinen neulontakokemus on myös kokoluokkaa pipo ja pannumyssy.
minä siis seikkailen ja kokeilen. vieläkin on vuoden sukkalanka-kisa kesken, hjerteä on odottelemasa vuoroaan ja lang yarnsin jawollia, fyberspates sock yarnia, lorna's lacesia.. näköjään olen myös melkoisen tosikko näissä lankahommeleissa, kun tähänkin vastaamiseen meni monta päivää.


mietin siis: mikä langasta tekee hyvän? (huomatkaa systemaattinen pompulajärjestelmä. minkä teoreetikon maalima minussa menettikään.)
•    sen pitää tuntua hyvältä.
•    sen pitää näyttää hyvältä.
•    sen pitää tuntua hyvältä neuloessa.
•    se ei saa olla lutkua ja rutkua eikä plastikkia.
•    sen pitää kestää käyttöä.
•    sen pitää kestää pesuakin. 

laskisin nämä siis kastiin näitä käytän toisenkin kerran koska nämä toimivat hyvin –langoiksi ja lupaan tehdä saman listan vuoden päästä katsoakseni mihin johtopäätelmiin sitten pääsen.
1. pirkasta voi tehdä mitä vaan. värikartta! plussaa myös: saa omasta kaupungista, toimii myös huovutettuna eikä mökötä märkänäkään. löytyy paksuna ja ohuena, pidän ohuesta enemmän.
2. vuorelman veto kuuluu samaan kastiin edellisen kanssa. tapasin vasta äskettäin. toimii sukassa, varmasti monessa muussakin, hyvä neulottavuus, ei halkeile. ei ihan ohut niin vois kuvitella tekevänsä jotain vähän  isompaakin. on paljon pehmeämpää kuin luulinkaan! pidän myös siitä, että lanka on vyyhdillä eikä kerällä.
3. drops alpaca kolisee täälläkin. hyvät värit, hyvä meininki, ekovyöte, pehmeys ja - hinta. tästä langasta voisin tehdä vaikka villahaalarin itselleni. heti kun ostan sen pilkkihaalarin.
4. pirtin kehräämön pässinpökkimästä ei puutu kuin lammas ite. (tosin en keksi voisko siitä tehdä muuta kuin lapasia, kun se kutittaa mutta lapasessa erittäinkin parhaimmillaan oleva tuote.) konstailematon. märän lampaan tähden. se on se sama juttu kun lyijytäytekynä on kynä, mutta tavallinen lyijykynä on paras. koska sitä pitää terottaa.
5. viimeisimmät huokaukset aiheutti fleece artist sea wool. ihan taannoinen tuttavuus. vähän  merseroidun puuvillan omainen, mutta mukana villan joustavuus. paineli puikoilla ihan itsestään. ihan ehdottoman kokeilemisen arvoista sanoisin.

mitä muuta? colinette cadenza on haavelistalla ykkösenä.
jos haluaisin kokeilla jotain uutta vaikka huiviin, kokeilisin sivillaa tai alpaca cloudia.
rowanin kid silk haze oli minusta tosi kallista, että sen kokeileminen varmaan jää ökympiin päiviin, samoin noro on kallistunut vähän liiaksi. harmi.
sisuakaan en ole kokeillut vielä.
debbie blissin cashmerino kuuluu siihen klaaniin, joka ei kutita arvon miesväkeä joten siihen tulen palaamaan ihan käytännön syistäkin.
maijasta olen saanut aikaiseksi kelpo jälkeä.
lanettiin yritän tutustua.
vilmalta bongasin tämän, laitampa korvan taakse.
enemmän on vielä kokeilemati kuin kokeiltuna. niimmonta!



kuvassa lanka.
viime keväänä ostamani rowanspun dk on ollut rustiikkista ja mukavaa. pehmeänkarkea. menivät sitten lopettamaan hyvän langan teon, kelmit!


ps. kiitän kukkapuskasta! yritin etsiä kukkatarhattomia, en tiedä onnistuinko.

ruoholaukka
valinnaisaineet
liivian talossa
puhti
reunasilmukka
kaisakaisa

rohmu



joku lankarohmu on muuttanut  meille. pitänee yrittää saada se muuttamaan poijes ennenkuin käy köpelösti. kuka haluaa hyyryläisen?

ison pentin kellon kulmilta tai jostain sieltäpäin tuli sukkalankaa tiinan kautta  noin kilometrin luokkaa. jos jaksoit katsoa linkkiä niin se vasemmanpuoleinen kasa on Minun.
ennen joulua näin alpit ja paikallisessa lankakaupassa metritolkulla noroa. vaikka alppien juurelta olisin mieluusti tuonut kotiin alppitorven jos toisenkin, niin sukkalankaahan sieltäkin sitten tuli. ja nappeja.
ja vielä koolhaasiinkin piti saada lankaa. valmistunut, mieleinen, kuvaton yksilö.
ei neuvottelumahdollisuutta kuvasta pipo päässä eikä se muuten näytä yhtään miltään. (kyllä, kokeilin jopa lahjontaa.) kaunis kuva samanlaisesta löytyy vaikkapa täältä erikokoisena ja ilman ruskeita silmiä siis. silmukkamäärä on muuten eri kuin ohjeessa, koska tein pipon ohuemmalla langalla. sovelsin shedir-pipon silmukkamäärää, ja jouduin kavennuksissa vähän neulomaan ad libitum elikkänä omasta päästä. toistoja tein 6.

ja toinenkin pipo valmistui vanhalla hyväksikoetulla mallilla. nimittäin Joku oli ollut kaverin kanssa kävelyllä ja Joku oli laittanut pipon takin alle ja sieltähän se oli tippunut hukkapiiloon ja tarina ei kerro, että miksi ihmeessä se pipo sinne takin alle piti laittaa? nimimerkillä "epätietoinen äiti". että vaaleanpunainen loftpipo löytyy tuolta alkusyksyn kohdilta. ihan samat speksit.

samaa mitä on muutama muukin viime aikoina pohtinut, onkos se nyt läikikästä tai liian reipasta ja sekavaa vai mallin valinnassako vika tahikka ihan omassa okuläärissä?

fleece artist sea wool origin (70% merino wool, 30% sea cell). tähän huokauksia: harvinaisen ihanaa lankaa, sopii eebenpuisille puikoille kuin nenä päähän, sukka neuloontuu melkein ajatuksesta. mallikin on muuten oikein mainio, selkeä ja kaunis. ohjeesta poiketen varpaista ylöspäin mennään niin pitkälle kuin lankaa riittää. ja kertokaa joku mitä se sea cell oikein on, kitiiniäkö?

vastapainoksi langoittelulle (vrt. iloittelu, juopottelu) tilasin vähän kirjoja ja lehtiä ja liityin samaan puulaakiin mihin moni minua ennen: ravelryn stash knit down 2008 -ryhmässä on 919 muutakin lankarohmun ikeen alaista. huomautettakoon, että langan ostamisessahan ei siis ole mitään pahaa, se on hieno harrastus ja erityisesti Oikean Langan Metsästys voi käydä ihan työstäkin, mutta a) joku tolkku kun b) ei kohta mahdu vaikka c) ei sitä lankaa nyt oikeesti niin kamalasti olekkaan vaan d) oikeesti pieni asunto.
ja muistiin merkittäköön, että ryhmän tarkoituksena ei ole jalo kilpa (johon minusta ei ainakaan ole) vaan itsensä kanssa kilvoittelu.


entten tentten:
neulontai lupaa täksikin anno dominiksi huonoja kuvia, kuivakkaa meininkiä, pieniä alkukirjaimia ja epäsäännöllistä päivitystahtia mutta ah, neulontaa melkeistä jokainen päivä.