keskiviikkona

mt Lanka



jonotusnumeroita melkein jo kaivataan. kaikki halusivat yhtäaikaa kuvaan, luonnollisesti. mukana myös siis Viken voittopotti-langat. kuten huomaat, värit osasivat tulla juuri oikeaan kotiin! kiitos! ja kassikin löysi käyttäjänsä.

tylsimmän värisestä eli siniharmaa-sävyisestä tulee pieni villatakki, kun vaan joku ohjeenpuolikas tai riittävästi uskallusta löytyy.
eipä oikein ole vielä lapsen perusvillatakkiohjetta löytynyt puikoille kokoa 6, jotakin onneksi edes vähän sinnepäin. langassa vaihtuu väri kauniisti liukuen, ja se on valittu ei-kutittavaksi neuleeksi nuorelle (3) ja nopealle (0-100km/ 4 sekuntia makuuhuoneesta olohuoneeseen).
tarkkasilmäinen huomaa kuvassa jopa mallitilkun (ja ei, se ei täsmännyt vyötteen kanssa.) vaikuttaa siis aika suunnitelmalliselta! ehkä se uskallus puuttuu sitten. neulontaflow.

hedera tunki yksinäisenä kuvaankin, vaaleanpunaisena keikkuu keltaisen florican alla ystävyyttä hieroen. vihreä bambuinen luontoaktivisti kuvan oikeassa reunassa sukeutuu jo/taas/koko ajan enemmän ja enemmän gentleman's plain winter sock -sukaksi numero 2. ensimmäisellä luontoaktivistilla kesti aika monta hetkeä tuon koon ja nauhakavennuksen yhteen saattamisen kanssa. yhteinen sävel löytyi onneksi. uudet kantapää- ja kavennustavat vaikuttivat toimivilta kuten myös melko helpoilta oppia.

mount Langasta puuttuu valko-vaaleanlila, suuren ja mahtavan naapurimaan junatkin nähnyt vauvan virkattu neule. sille saapui käyttäjäksi hyvän ystäväni suosiollisella avustuksella, pitkän odotuksen jälkeen hra "nestori".  herra vauvan takista räpsäistään kuvakin, kunhan tekele valmistuu. piakkoin kuitenkin, sillä herra on kuuleman mukaan pitkä ja nutun koko on 1-3 kuukautta. ja paikkoin ottaen huomioon, että villanuttu on pesinyt lankakorissa jo ainakin puoli vuotta.

oranssi lanka keikkumassa taivaan, maan ja floricoitten välillä on vakaasti päättänyt tulla huiviksi mahdollisimman pian. se kokeili jo hieman aiemmin ene's scarfia, mutta se aloitus -- tällä marsun muistilla ja keskittymiskyvyllä ei onnistu, ainakaan nyt. ihan vähän vain ja melko vahingossakin kokeilin tänään sagittariaa, eikä se jo aiemmin vähän kauhistelemani aloitus ollutkaan niin kauhistuttava. hyvät ohjeet siis! jokunen kerros onkin jo valmiina. lanka on johanneksen pellavan ohuinta yksisäikeistä pellavillavaa, ajatuksen ohutta.

seuraavan kerran esille marssivatkin
sukat sulkkuiset koreat, kautokengät kaunokaiset.
(kansalliseepoksen neljäs runo, vähän siinä 170 säkeen jälkeen.)

kiirettä




(oikeasti kissan noin läheinen läsnäolo aiheuttaa hillittömän aivastussarjan ja kyynelten valumisen. myös kauniisti aseteltu frisyyri, peikattu pensasaita ja ajan pysähtynyt tunnelma ovat tällä hetkellä ainoastaan unelmissa.)

neulehoroskooppi takkutukkaiselle leijonille lupailee loppukuuksi lisää katkeilevia bambupuikkoja, tiukkoja mutta silti putoilevia silmukoita, huonosti luettuja ohjeita, liian vähän aikaa ja keskeytettyjä ajatuksia.

niimpä.
hyvässä uskossa ostamani sukkalanka (red heart 26) vaikutti oikeasti Siltä Ratkaisulta jaywalker-sukiksi. väärä vastaus. ei: vaalea, mutta silti liian levoton. pätkärunneltu. ja ehdottomasti teen tunnustuksen, että luin ohjetta ensin  väärin. kuten moni muukin. siinähän ei siis sanota, että niitä molempia kerroksi tulee toistaa.. tai ainakaan en lukenut ohjetta niin.
no, ensi kerralla sitten oikeilla silmukkamäärillä ja kerroksilla. ja täydellisellä sukkalangalla. mikä lanka sitten oikein kelpaa? en tosiaan tiedä. täydellinen sukkalanka hienoisella raidoituksella, joka korostaa jaywalkereiden ideaa. yksinkertainen, nerokas, kaunis.
semmonen vaan.
täydellinen.

sitä ennen pitäisi kyllä taikoa tuo murheenkryyni johonkin toiseen olomuotoon. punasydämestä siis luutavasti myös sukka. hyvin yksinkertainen, helppo. voi olla että ribbikin on tuolle langalle jo liikaa...*huokaus.
(onneksi noita sukkia on kesken vasta kahdet. vihreät miesten ja vaaleanpunaiset naisten pitsiunelmat.
iltaisin raahaudun sänkyyn knitting on the roadin kanssa. ehkä saan sivun, jopa kaksi luettua, ja aamuyöstä herään kun yövalo tuijottaa silmiin. sen sukkapuikon sain rikkipoikki, mitäs jätin keskelle lattiaa ja astuin päälle. eikä niistä kadotetuista silmukoista sen enempää.)

pitänee odotella, että neuletaivaan tähdet alkavat taas tuikkia tännekin.

lukeminen kannattaa aina



tilasin (ihan vähän vaan) knitting on the road-kirjan (ei ollut kallis ei) ja huomasin, että muutamia muita neulo itsesi tajuttomaksi-kirjoja saisi aika edullisesti.
siis ohjeita, enimmäkseen englanniksi. poistokirjojen kautta alareunasta.

maanantaina

kun sanat eivät riitä



kun sanat eivät riitä, tulee heti mieleen vanha kismet-mainos. se ruutupaita ja ulospäin käherretty tukka. ja se laulu.
nyt se soi ainakin minun päässäni. (internetin ihmemaan pikkulintu muuten kertoi, että se laulu on esa niemisen tekemä. sen bumtsibum-pianistin, niin juuri. ja myös 'hyvältä maistuu popsi' renkutus on samasta päästä.)

kun kieli ja sanat eivät riitä, sitä tuntee itsensä vajavaiseksi. ulkomaan kielen ymmärtäminen eritoten. suurempi ymmärrys ehkä antaa myöten, mutta vanha pilkunviilaaja ja kielipoliisi haluaa tietää merkityksen juuri mahdollisimman tarkasti. tiukassa syynissä oleva knitting vintage socks-kirja jättää minut vaille monta ymmärtämätöntä sanaa. siihen löytyi nyt apu. ja nyt on tiedossa, että selvedge on sama kuin edge. samasta paikasta löytyy portugaliksi, espanjaksi, norjaksi ja moneksi muuksikin sama.

sunnuntaina

raita ja Zen



tämä ei tule ehkä yllätyksenä, mutta minulla on ongelma itseraidoittuvien lankojen kanssa.
ensinnäkin en ole montaa löytänyt, josta pitäisin. tästä kuitenkin. regian hullu väri, crazy color. viime vuoden puolelle juontavat nämä sylttytehtaan jäljet.

todellinen tieto pohjautuu kokemukseen.
                -kiinalainen sananlasku
aloitin sukkien neulomisen hillitttömän euforian vallassa: ihana ohut lanka,minkälaista raitaa, mitä värejä, onpa ihania. täydellinen lanka-antautuminen. lanka-flow.
vasta puolessavälin ensimmäistä sukanvartta muistin ohjeistuksen siitä, että raitalangoissa kannattaa aloittaa neulominen vasta seuraavan värin alusta. virsta väärää ja minähän en pura. ajattelin, että kyllä se jotenkin. näin jälkeenpäin on aina helppo osoitella: tuossa tein virheen. kyllä. sittemmin olen oppinut jo purkamaankin, mikä hyveeksi tässä laskettakoon.

sain sukan valmiiksi: ihanat raidat, silmää hivelevät reippaat värit.
toisen aloittaminen venyi ja vanui sillä kukapa haluaisi ruveta arvailemaan missä vaiheessa violettia osuutta silmukoita pitäisi ruveta luomaan? en minä ainakaan. ensimmäisen sukan jälkeen neuloin vielä regiakerän lopusta pariaan odottavan lapasen ja ihan muista langoista noin kolme kiloa muita neuleita, vietin joulua, uuttavuotta, tammikuuta, lopetin tupakanpolton ja ehkä kerkesin vielä jotakin muutakin. sukka alkoi muumioitua kirjahyllyyn.

työn kun näkköö, niin tekkiin tuntoo.
              -kiteeläinen sananlasku
aloittaminenhan oli lykkääntynyt sillä (toimivalla) tekosyyllä, että on hankala aloittaa värin keskeltä. no, on. mutta loogisesti päätellen ja mittauksia suorittaen on mahdollista päästä melko lähelle aiempaa tulosta - minkä insinöörin maailma minussa menettikään.
toinen sukka siis varovaisen alun jälkeen kiireesti tulille! kantapään jälkeen vertailevia katseita ensimmäiseen sukkaan; ovatko raidat samalla kohdalla? siihenhän täydellisyyteen pyrkivä mieleni tähtäsi. raidat kyllä, mutta.
tuon kolmen kilon, joulun, uudenvuoden, tammikuun ja tupakanpolton lopettamisen välillä käsialani oli sekä tasaantunut että tiukentunut. parempaan suuntaan siis, mutta...
seurasi meditointiharjoitteita ja voimain taistoa. kumman puran? puranko? erinäisten kommervenkkien ja poppakonstien yrittämisen jälkeen luovutin ja purin ensimmäisen sukan teräosan neuloakseni sen uudelleen.

 

toinen sukka osasi odottaa kiltisti päättelyään. tässä vaiheessa vastoinkäymisiä neuloja uskalsi jo epäillä, että päättelyssä tulee raidallisia ongelmia ja jätti puikot odottamaan. onneksi. ensimmäinen sukanvarsi jäi lopulta hitusen toista löysemmäksi, ja pientä taiteilua sekä sydämentykytystä aiheutti kärjen vaaleanpunainen lopetusraita. toisaalta korjatuksi tulivat aloittelijan virheet eli reiät kantapään juurella.
valmista tuli kuitenkin: 2½ bambut, regia crazy color, 56 silmukan perussukka. kolmen tunnin käyttökokemuksella mukavat jalassa. ja kauniit.

summa summarum:
ajattele ennenkuin tartut puikkoihin.
       -neulontailainen sananlasku
ja sitä raitalankaa ei vähään aikaan ettei henkinen tasapaino järky.

lauantaina

mitä tehne mie polonen



kuta tehne kurja lapsi?

ainakin...
vaaleanpunainen opettelurätti. ajankohta elokuun alku. tästä se lähti. lanka vaaleanpunainen akryylilanka. pahannäköinen kaikinpuolin. talletettu jälkipolville kaiken varalta kuitenkin. salassa pidettävä. laittaisin varmaan vihkiraamatun väliin, jos olisi.

sitten vielä ranteenlämmittimiä - ainaoikein, poltetun oranssin väristä kitten mohairia.
joululahjasukkien jämämaijasta 2 yhtä aikaa, pitsineulosta nancy bushin sukkakirjasta.
voi ei: joustinkaulaliina.
liian lyhyt minulle ja kuulemma kutittaa. novita wool, tummanpunainen. kesti aika pitkään tehdessä, yksinkertaisesta langasta tein.


muuta, mitä: pipoja. calorimetryjä pari, toinen matkusti vennään maalle. lapasia. sukkia. 
sukissa saa olla vielä kieli keskellä suuta, ei niitä niin montaa ole vielä tehty.
ensimmäiset oli unisukat äidille. joululahjaprojekti, joka kävi mm. junalla pietarissa. alpakkaa. liian isot puikot (3½) tähän nykyiseen makuun, mutta katapäättömänä unisukkana varmaankin toimivat. olisin itelläni pitänyt jos oisin ilennyt.
sukkalangoissa on jo mopo karannut käsistä ja niitä on pitänyt tilata ympäri maata. ihan suomesta kuitenkin vielä*. ohutta.
(tämänkin pystyn perustelemaan taitavasti: opin kutomaan vasta, joten voin ostaa juuri sellaisia lankoja kuin haluan. ja mihin rahapussi antaa myöten. jos ei anna, pitää olla ilman.
tähän ikään saakka olen jo kerinnyt ostaa sitä halvinta tonnikalaa, omenoita, vessapaperia... liian monta kertaa. nyt ei tarvitse jos en halua.)

oranssit kippurakärkiset hahtuvatossut pirtin kehräämön hahtuvasta. nyppyyntyivät, mutta lämpimät. sileä neule huovuttui raidalliseksi, pettymys. ja tuli vähän pitkät tähän lyhyeen mutta leveään jalkaan.
pienikokoinen villapaitakin on jo kasattu. koiran kuvaa kaipaa pikkukaveri rinnukseen. jotenkinhan se siihen pitäisi. silmukoita jäljentäen varmaankin, kunhan oikeankokoista ja näköistä lankaan tulee vastaan.
isoin projekti sitten icaruksen jos en väärin muista. helpottava kumminkin, valmiit ääret joita tavoitella.

tällä sekunnilla menossa sukkakirjan ensimmäninen vaan ei viimeinen:


* johtunee ainoastaan siitä, että allekirjoittanut ei omista visa-korttia eikä osaa käyttää paypalia. kovasti on tutustuttu ja ihailtu kaukaa ulkomaan elävien lankoja ja lankakauppoja.

torstaina

ei heikkohermoisille



ja sitähän minun hermoni ovat: heikot. lyhyet ja kitisevät.
kaikki pitkäjänteinen voi olla siis joko erittäin hyvästä tai erittäin huonosta.  täydellisyydentavoittelu yhdistettynä heikkoihin hermoihin voi olla jopa tappava yhdistelmä.
minulle se aiheuttaa yleensä hampaiten kirahtelua sekä lapsien korville sopimattomia sanoja. ja suunnatonta sisäistä aaltomaisesti liikahtelevaa raivoa, jota toistaiseksi olen kuitenkin pystynyt käsittelemään.


nyt voi tietenkin kysyä, että onko järkevää aloittaa kolmen ja puolen kuukauden kutomiskokemuksen jälkeen englanniksi lentoon kaipaavaa huivia.
on tietenkin järkevää. ainakin minun mielestäni.


aloitin viime vuonna. marras? sain loppuun tammikuun puolessa välin.

kaksi viimeistä viikkoa istuin keinutuolissa ja ei se tuntunut loppuvan koskaan. viimeisen kolmen sentin pituus oli kolme kilometriä. ehkä lankakilometriä olikin, sillä vaippakaupan reilua 100 grammaa merinoa ei yksin riittänyt. kaverina merinolla oli kirpputorilta löydetty kartiolanka, joka näkyy reunuksessa ihan yksinään. samoja sävyjä kuitenkin kuin muukin liukuvärjätty huivi niin ettei pomppaa silmille.
onneksi.


kuukauden käyttökokemuksella huivi olisi pingotettava uudelleen, mutta ehkä odottelen nämä paukkuvat pakkaset ensin alta pois. vähän karkeahko, ja ajatuksenohut tahi läpikuultava ovat aika kaukana. sellainen tuli kuin pitikin, itseasiassa vähän isompikin. mutta lämmin.
ihan täydellinen siis.

lauantaina

ainako oikein



siitä kai se aina lähtee.
ainakoikein voi olla ainakaunis jos niiksen menee ja tulee. pirkka-lanka huopui syksyllä oikein kauniisti ja tasaisesti.
työlaukku sai kylkeensä torikirppikseltä löydetyt rahanapit. napit ovat oikeita portugalin kolikoita.

kassin sangat ovat virosta tilatut ja lanka kaksinkertaista, ohuempaa pirkkaa. tiukkoja insinöörilaskelmia huonoakin surkeammalla matematiikkapäälläni jouduin tekemään, että sain laukusta oikean kokoisen. onnistuin siis laskuissani tai epäonnistuin huovutuksessa, miten kuten vain.

laukkuun mahtuu a4-kokoisia paperitarvikkeita, ja siinä on myös pieni sisätasku lompakolle.