torstaina

en ainakaan koskaan


olen hirveän mielelläni painokkaasti jotakin mieltä kaikenlaisista asioista. asia kuin asia, täältä kyllä pesee ja linkoaa. kuten esimerkiksi että en ainakaan neulo koskaan sukkia. sellaista informaatiota sisältävä blogikirjoituskin täältä löytyy tuolta kukka ja kivi -osastolta. eipä uskoisi.

tai että neulominenhan se vasta tyhmää hommaa onkin. ja niinhän se onkin jossei osaa.

painokkuus ennenkaikkea. kyllä. ja piste perään. minun mielipidettäni ei muuteta kuin puskutraktorilla!


paitsi sen kerran kun se kohalle osuu. kuten nyt vaikka kynsikkäät. kun ne sormet on niiiiin hirmuvaikeet.

ja vaikka se julistus, että en koskaan tee samaa mallia kahta kertaa. häveliäästi saatte todistusaineistoa ainoastaan kahdesta parista. ettette vaan kuvittele, että olisin jotenkin pyörtänyt pyhät sanani.


höpöhöpö. mutta älkää hirveän kovilla lankakerillä kivittäkö.

näitten lisäksi on vielä kaksi paria.




lanka: WM Feldmausin jämät

puikot: 2.25

silmukoita: 68




lanka: regia/kaffe fassett jämät ja fortissima socka jämät

puikot: 2.25

silmukoita: 60


ohje, jota vielä muokkasin.

vinkit itselle muistiin dementoitumista varten:



  • istuvuuden suuri salaisuus on kädessä: sormien suhde räpyläosaan ei ole suora linja, vaan kaarevahko. kun ensin neuloin pikkurillin, lisäsin kämmenosaan vielä korkeutta. itseasiassa lisäsin kerroksia vielä vähän enemmän kuin huippuhyvässä ohjeessa. ja samat kommervenkit vielä kerta kiellon päälle. 

  • peukaloa varten tarpeeksi monta lisäyskerrosta.

  • kun neuloo vuorotellen, tulee todennäköisemmin kaksi melko samanlaista kynsikästä. painotan sanaa melko.

  • sovita. mielellään niin monta kertaa, että sovituksen kohde rupeaa jo vähän hermostumaan.


ja viitaten bloggauksen alkuun; ihan mukavasti oon muistanu olla neulomatta niitä sukkia. vois jopa sanoa, että olen suorastaan painokkaasti kieltäytynyt neulomasta liian paljon ei-toivottuja sukkia tähän maailmaan.


  

conwy /knitting on the road

lanka: lang jawoll superwash solid, ostettu itävallasta

puikot: 2.25   

kinttu: lapsen laiha 39.

muuta: 60 silmukkaa, vähemmän kuin ohjeessa taattua nänsiä.


no mutta ainakaan mitään sormikkaita en aio koskaan ruveta väsäämään.

sunnuntaina

ei melkein käyny kun (s)römpsöössä


kuvassa hanami-huvi.





lanka on wollmeisen kükenia (100%), puikot 3.5 ja ohje täältä

huivilla on painoa 229 grammaa.






... mutta mitä onkaan kuvien takana?

kuten tiedämme, neulebloggauksessa on kyse eri työvaiheiden yhdistämisestä, ja vasta viimeisin voimainkoitos on kuvaaminen. näinkin voi sattua: lähikuvassa makuuhuoneen ikkuna. tai mahdollisesti räystäs.







pitsihuivi pitää pingottaa. ja tässä se tehdään taidolla: kivet kävin kaivamassa kukkapenkistä klo 23 ja rapiat. tuolla kivien välissä on rautakaupasta ostamaani öö.. muovisekoitepintaista  rautalankatyyppistä.. -- täytyykö sanoa, etten saanut palvelua? mutta se melkein toimi. (lukuunottamatta noita kiviä.)


onko tosiaan näin, että pingottamisen täytyy aina olla yhtä hankalaa? ja täytyykö se tehdä aina yölllä? (koska äitienpäivä on tulossa ja mies näki lähikuvassa tuon eilisen yöllisen ähräämisen niin otetaan vastaan blokkaussettisuosituksia. kiitos!)





 


loppuun kuva kuitenkin onnistumisen elämyksistä. ulkokuva (lue: puolipilvistä ja sadekuuroja, kuvassa myös harava): 



loppu hyvin, kaikki hyvin! ja itseasiassa prinsessa ja puoli valtakuntaakin: näettehän tekin loppukesäiset rakkaan ystävän häät tuossa, ettekö näekkin?