torstaina

illiskölle



eijoo tainnu tulla puheeks, mutta viime vuonna tuli nuita tätityshommia. molemmallaisia kerralla:  on kummitätihommaa ja kirsitätihommaa. kuopus nimitti ittensä kummiserkuksi samointein. 

tätittelyurakassa taisin viedä heti kättelyssä sen ”pehmeät puheet ja paketit”-pokaalin mennen tullen. villalankaa on muuttanut uusiin koteihin erinäisissä muodoissa jo kilosotalla. 



”tarvittais uus ____________ janipetterille/noorariikalle” -tyyppinen kommentti (lisää haluamasi artefakti viivalle) aiheuttaa jokaikinen kerta salamasodan neulojan pään sisäpuolella.

näin se alkaa:



mikä lanka (tässä vaiheessa mies ymmärtää sulkeutua työhuoneeseen)

onko sitä, pittääkö ostaa JA ENTÄ SE VÄRI

onko ohjetta MIKÄ KOKO, mahtuuko se varmasti, entä jos sillä on kirahvikoivet

(näitä vaiheita voidaan toistaa melko loputtomasti useita päiviä) 



ja lopulta käykin niin että lapsen päältä varastetaan lainataan se vähän käytetty fliisi että voipi siitä sitten mitata.

oli kyllä ajatuksissa palauttaa se, saatan jopa tätipöhnissäni pestä sen.


 





lanka: bambino, 100% villa

puikot: 3, resoreissa 2,5

koko: noin yksvee /92 cm

silmukkamäärä 166, ohje pirtanauhan sisäpuolelta