lauantaina

luvatut kuvat



eilisen jupinan jälkeen kuvia.

aika ennakkoluulottoman reipasta raitaa tulee. hetken jo mietitytti että liianko? ei kyllä ole vielä kutominen kyllästyttänyt. vähän noihin väreihin turtuu, mutta ei onneksi liian kanssa.

puolessavälin olen suunnilleen, lankaa on siis jäljellä 150g. kuudes kerta suoranpätkää alkoi juuri. kaapissa on pieni noronjämä noitten täysien lisäksi, mietin että otanko se käyttöön vaiko en.


"tylsä kuvaton postaus"



nimittäin tämä on. tästä asiasta kävin ilun luona jättämässä viestiä, mutta jostain liene syystä se ei sinne tallentunut. sensuurinkukkako lie.. tai väärin naputellut kirjaimet.
sanotaanko se nyt tässä ääneen: minun mielestäni kuvattomiakin postauksia on välillä kiva lukea. se antaa niille kuvillekin lisäarvoa. eli nyt ilman kuvia. anteeksi?

flame wave -sukka mököttää korissa. sille ei ole armo langennut sitten torstain, jolloin toista sukkaa syntyikin kyllä aika pitkästi. torstaina huomasin myös, että ohjeessa toivotaan sukkaan "melkein näkymätöntä lisäystä" ihan kuvan kanssa. ilmeisesti on tullut lueskeltua opusta turhan unisena, sillä minun lisäykseni eivät todellakaan ole mitään "lähes näkymättömiä" vaan ihan näkyvillä. reilusti. että mitä tuota salailemaan ja piilottelemaan kun niin on komiat! ei hirveästi edes harmita, sillä sukat tulevat olemaan kivan näköiset noinkin. tai siis vähän harmittaa. mutta purkaminen ei ole vaihtoehto siinä vaiheessa kun toistakin sukkaa on jo kantapään yli. (siis ei. vaikka sisäinen perfektionisti kuinka itkisikin.) ja sitäpaitsi: molemmista tulee samanlaiset  erilaiset. saavat vertaistukea toisltaan.
en muuten saanut vieläkään selvää siitä kuvasta miten ne lisäykset pitäisi oikeasti tehdä. tekstin mukaan kiepsautetaan takakautta samalla kun luetaan entten-tentten-teelikamentten takaperin. paljon mahdollista, pitänee joskus kokeilla. ulledulledofkin varmasti käy jos sattuu tykkäämään enemmän siitä sortimentista.
anteeksi vaan sukka!
torstaina oli valintatalon postin tätille tullut pehmeä paketti, jota oli kotiinkin kyllä yritetty tyrkyttää. torstaina! tilaus lähti tiistai-iltayönä.

noropaketti.

nyt onkin sitten ingenjöörimäiset laskelmat tehty ruutupaperille ja tiheyttäkin laskeskeltu ja rullamittailtu kerroksia ja eri osia. jossain on välillä menty jo hutelikkoon, niin että silmukkamäärä ei ole ihan ollut sama mikä piti. vähän luovia ratkaisuja peliin siis. ja kannattaa lukea niitä ohjeita.. kuulemma. siellähän se suomeksi sanotaan: neulo tämä ja seuraava silmukka takaraunasta. ei siis takaraunasta yhteen, kuten mukamas luin.
ja sitähän minä yritin laskeskella, että mikäs se lopullinen mitta voisikaan olla. sitä en osannut ottaa huomioon lain, että puretut silmukat ovat leveämpiä kuin se silmukkapylväs. leveyttäkin siis piisailee vaikka ilmeisesti yhden osuuden jätinkin pois. (sekosin nimittäin laskuissa, ei taida yllättää ketään.)
eikä ne silmukat luikahda kuin kastemadot kädeltä. vaikka luulin, että kun ne huomaavat tilaisuutensa tulleen niin perävalot vaan vilahtaa. käsipelillä autettava.

norosta tulee mieleen vanha olohuoneen matto, josta sen elämän loppuvaiheissa tursusi sisuslankoja ulos, sellaisia kuin vanhojen peittojen sisällä on. erivärisiä ja ihania minusta. lempivärejä. ikää oli kai aika vähän, mutta olo on ihan sama. lempivärejä.
uuuuh.

huomenna lempiväreistä kuvia.

ps. flame-sukkaseni, en ole unohtanut sinua. sinun vuorosi koittaa heti clapotiksen jälkeen, ole rauhassa.

keskiviikkona

haltioituminen



i'm in love. jos tilipussi soisi, tämä lanka ja sen eri siskot ja veljet riittäisivät kyllä minulle. toivon mukaan lankatontut kiikuttavat sitä lähipostiin pian, sillä tämä loppuu ihan kohta. kyllästyisiköhän norolankoihin koskaan?


tiistaina

50%



edit. koska sitä aikaa nyt sitten jotenkin yllättäen jostain ilmaantui, oli ihan pakko. ei ihan villahousuja, mutta täyttä villaa kuitenkin.

jouduin siis antautumaan. varsinkin kun sain vielä selvitettyä, miten koko urakasta pääsee ilman silmukkamerkkejä. ei minulla mitään silmukkamerkkejä vastaan ole, mutta liika on aina liikaa, silmukkamerkkien määrässäkin. noro kureyon 124 ja sille kaveriksi 138. ettei käy tylsäksi.
clapotiksen ohje on tuossa välilehdellä soittelemassa, ja lisäyskierrokset on jo kohta tehty. nyt pitää tilata pikaisesti lisää lankaa.. (sohvannurkalta kysyttiin, että miksi taas huivi. vastasin, että maalimassa on niin monta minun tekemätöntä huivia.)

puolikas sukkaparia valmistui ihan vahingossa, ilmeisesti sukkakirjan kanssa nukkuminen (tyynyn alla on parikin) kannattaa. olin henkisesti varautunut viikkokausia kitkuttamiseen. (toisaalta se toinen puolikas on vielä tekemättä.) kuvaukseen kiikutettiin tämä yksinäinen samantien, kun kerta oli hyvä kuvauskeli.


kärkikavennuksetkin sattuivat ihan nappiin, nyt oli nauhakavennus ihan paikallaan. tulihan tuota kentlemannisukan kanssa harjoiteltua ihan useampikin kerta. meinasi vaan ajatukset karata suoraa paahtaessa, "ei mun jalka voi näin lyhyt olla". no on se.
nyt vielä toinen puolikas sukkaparia.

sunnuntaina

jälkijättöinen



kentlemanni otettu kiinni ja pakotet-- pyydetty valokuviin.

sukka siis gentleman's plain winter sock (knitting vintage socks-kirjasta). lanka on linie, puikot kakspuol bambuiset. kärkikavennusten kanssa oli vähän erimielisyyksiä, josta johtuen sukkien valmistuminen hieman viivästyi (noin kuukaudella). lankaa kului melkein jännittävän lähelle luvatut 100 grammaa.

pääsiäinen, tiput ja kevätneuleet ovat vallanneet jo monet kaimablogit. täällä ollaan siis melko lailla jälkijunassa vuotuisasta ajankierrosta kun neulomosta valmistuu talvisukkaa ja pipoa. kello on jäänyt pipoviikoille ja lapaskuuhun siinä kun toiset porhaltavat puput kainalossa kesäaikaan. raipatirai-ruohokin on vielä kyntämättä ja kylvämättä. jokavuotinen empiirinen tutkimus eli niin kutsuttu suklaamunavertailu on sentään saatu jo käyntiin.

puikoilla oleva pipo on tosin neulontain kevätmallistosta™, drops alpacan vedenvärinen. vähän luiru väri noihin viimeaikaisiin tekeleisiin verrattuna, mutta mukavatekoinen. olen kyllä sitä mieltä, että ylhäältä aloitettava pipo on kyllä elämän suuria keksintöjä sitten pyöröpuikon ja kirjapainon. toivon mukaan kärjestä aloitettava sukka on tälle sukua.

jos toiminta jatkuu yhtä vastarannankiiskimäisenä niin seuraavana syntyy varmaan villahousut ja huovutettuja lapasia toukokuulle.

perjantaina

suuri sukkaurputus



kuten sivupalkista näkyy, olen ilmoittautunut tänne.

saatuani vihreät kentlemannisukat syntymäpäiväkuosiin, ajattelin aloittaa uusien sukkien tekemistä juuri tuosta kirjasta. (kentlemannit kuvataan kun saadaan kentlemanni päivänvalossa niihin sisälle.) kun nyt tuli hankittua ja ilmoittauduttua. ja koska sukkia ei ole koskaan liikaa, ja sukka on juuri sopivankokoinen neule myös käsilaukussa mukana otettavaksi. kyllähän te tämän tiedätte.

(myös) sukkien tekijänä olen melko noviisi. luen kirjoja ja toivon, että tieto siirtyy ajatuksen voimalla minuun. tehtyjä sukkia on siis yhteensä vissiin 5 paria ja yksi taitaa olla kesken. en jotakin olen jo kuitenkin oppinut! 56 silmukkaa on se minun luku minun jalkaan, maksimissaan. ja ohuella langalla, kakspuolikkailla. erilaisista langoista regiaa on jo koitettu, samoin on linieta, red heartia,  opal odottelee vielä hyllyssä vuoroaan. nyt on menossa fortissima sockan lanka, joka näyttää ihan tummalta minttusuklaalta. paksummasta en ole itselleni vielä sukkaa tehnytkään, kerttu-ohje on korvan takana odottamassa juuri sitä tarkoitusta varten.
ai miksikö urputtaa? siksi, että 95% ohjeista niissä sukkakirjoissa jotka huushollista löytyy nuo aloitussilmukkamäärät ovat siinä 66-82 välillä. noilla noin 5 sukan kutomiskokemuksella ei mitään überlaskutoimituksia tehdä mallikertojen vähentämiseksi. ei vaan vielä taito riitä. (kyseessä ovat siis jo aiemmin kuvassakin poseeranneet sukkakirjat, kurkkaile alaspäin jos ei tunnu tutulta.)

seuraa epikriisi:
eilen siis selasin (jälleen kerran) favorite socks kirjan läpi, ja mietin mitä alkaisin tehdä. kirjan ohjeet ovat toiset aika haastavia (lue: liian vaikeita) minulle, ja valkkasin ohjeen sen mukaan mistä saattaisin selvitä puikkoineni hengissä. waving lace socks siis, ne kirjan kannessakin poseeraavat sukat.

kyllähän noilla jo kelpais, eikö vaan?
viisi senttiä aloituksen jälkeen havahduin: tuohon sukanvarteen mahtuu melkein kaksi nilkkaa. oho. ohjeen tarkistusta.. olin valinnut ohjetta silmälläpitäen myös ohjeessa olevan langan ja puikkojen paksuutta, eikö kelpo neuloja teekin niin? tässä ohjeessa ne melkein täsmäsivät, mutta - 64 silmukkaa silti. ei semmoinen kestä tässä jalassa. ainakaan pitkään.
purkuun meni. seurasi lisää kirjan selausta, jonka jälkeen päädyin flame wave sukkiin. lanka on suunnilleen samaa, ohutta... mutta puikot 3.75 ja 3.5. mitä ihmettä? ohjeesta löytyi kuitenkin 56 silmukan ohje, joten siihen oli tyydyttävä.
ohjeessahan sanotaan myös että jos haluan pienemmän tahikka suuremman sukan, tulisi minun koittaa numeron tai kahden suurempia/pienempiä puikkoja. eli 2 numeroa pienemmät puikot ovat 3.25 ja 3.0. ja ohjeen mukaan tämä silmukkamäärä sopii 3.5 puikoilla tehtynä 18 senttiä paksuun päkiään.
eikun mittaamaan:
päkiän ympärys 23,5 senttiä
jalan pituus 23 senttiä
nilkan ympärys 20 senttiä
olenko siis ongelmajalkainen, ongelmapuikkoinen, surkea laskemaan vai muuten vaan outo?
neuletiheys on vielä selvittämättä, mutta sen suhteen olen mielestäni kyllä aika normaali.
mitä tästä opin? ainakin mittasin jalkani, nyt on nuo strategiset mitat hanskassa. jotain opin myös silmukkamääristä. vielä pitänee mittailla noita neuletiheyksiä kunhan kerkeen ja sattuu huvittamaan. se on vaan niin tylsää.. aion myös kahlata internaatin kaikki sukankuvat ja ohjeet läpi ja mietiskellä tuota silmukkamäärää.

kirjojen selaaminen jatkuu. seuraavana pitänee ostaa taskulaskin ja opetella muuttamaan noita malleja omaan jalkaan sopiviksi. ihanat on kirjat, vielä kun pääsis käyttämään. (ja osais. kärjestä aloittamisella säästyis monta mutkaa, mutta pitääkö nuo ohjeet sitten jotenkin kääntää ja vatkata toisinpäin..)

suklaasukkaa on kuitenkin siis jo reilun viiden sentin pätkä tulossa, ja se näyttää melko sopivalta.

ota nyt sitten tummanruskeasta sukasta järkevä kuva. mutta kyllä siitä sukka tulee.

tiistaina

piippolan vaari



piippolan vaarilla oli rowanspun deekoota hiiala-hiiala-hei
pehmeempiä kuin vaarin lampaat hiiala-hiiala-hei
sano deekoo siellä ja deekoo täällä
siellä dee, täällä koo, jokapuolella deekoo
hiiala-hiiala-hei



vaarin deekoot pitäis panna hiiala-hiiala-hei
kuudelta vyyhdiltä keriksi asti hiiala-hiiala-hei
sano deekoo siellä ja deekoo täällä
siellä dee, täällä koo, jokapuolella deekoo
hiiala-hiiala-hei



piippolan vaarin kerijälaite hiiala-hiiala-hei
oli kylän kuuluisin kummajainen hiiala-hiiala-hei
sano deekoo siellä ja deekoo täällä
siellä dee, täällä koo, jokapuolella deekoo
hiiala-hiiala-hei



se kerijälaite on sähkön ystävä hiiala-hiiala-hei
eikä piippolassa kammesta veivata hiiala-hiiala-hei
sano deekoo siellä ja deekoo täällä
siellä dee, täällä koo, jokapuolella deekoo
hiiala-hiiala-hei

(selvyydeksi on kerrottava, että kerijä on äitin, ja on ollut lainassa jo jonkin aikaa. toivottavasti on vastakin. kuvasta puuttuu se osa, jolla kerijä laitetaan pöytään kiiinni koska a) se ei ole kuvassa pöydällä ja b) se osa on äitillä kun sitä ei varsinaisesti tarvita kerimiseen. myös se semmoinen sateenvarjon näköinen puuhäkkyrä johon se vyyhti isketään kiinni on lainassa samasta paikasta.)


sunnuntaina

daidallinen



haitaristin daidallinen pipo valmistui. väri on tässäkin väärä, mutta tosielämässä enemmän seiskyt kuin kasari. huh. idioottinarussa (lue: i-cord) olikin tämän päivän oppimistapahtuma, joten loppupäivän voinkin ottaa rennommin. 

edittiä kysymysmuodossa.
1: katselin tänään näitä kuvia explooderin kautta, ja näyttivät vähän suttuisilta. täällä tuliketussa ja safarissa näyttää ihan mukavalta. en tiedä onko kyse näytön resoluutiosta vaiko kuvien asetuksista vai mistä. miten ne kuvien asetukset tulisi olla (480x480 jne-kohdassa) ja miltäs kuvat siellä päin ruutua näyttää?

2: nyt alkaa (vihdoin) olla hetki ruveta etsimään clapotis-lankaa. lankavinkkejä otetaan vastaan mieluusti. jotakin kaunista reilusti raidallista ihanissa väreissä on siis etsinnässä. (suomennos: yritän löytää jotakin vähän kohtuuhinteisempaa kuin noro silk gardenia. jos vain mahdollista. jos ei ole, niin ilmeisesti minun on antauduttava.)

lauantaina

huu, nuolia ja rajakarjaluus



pyhän patrickin kunniaksi värikavalkaadimme aloittaa vihreä. lanka ja kirja ovat oikeasti melkolailla samaa sävyä, näköjään kuvaamistilanne jännittää. kutittamatonta välikausi-pipoa korvaläpillä ja pallotupsulla eräälle nuorelle kaivurikuskille tässä tavoitellaan. henkisenä toiveena ja tavoitteena neulojalla on enemmän 70- kuin 80-luku. koko ajan kuljetaan aika rajoilla...



koukuttaja oli saanut myös oman sagittariansa valmiiksi. tarkat vielä kerran:




  • johanneksen pellavillavaa alle 100g


  • yhteensä 8 toistoa keskiosassa


  • puikkokoko nelonen


  • muuta, mitä: en uskaltanut pingottaa niin paljon kuin olisi pitänyt (kuten kuvasta näkyy)  ja neloskaavion kanssa ei oikein yhteinen kommunikointi aluksi irronnut.


  • kiitos vilma!


viimeisenä pöytälii-- rajakarjalainen kaulaliina. tai siis huivi. itseasiassa tämä malli toimisi hyvin myös pingotettuna joten pitää vielä tuumailla.. vai häviääkö huivista koko rajakarjaluuden idea? tiukka neulefilosofinen kysymys tulevan lepopäivän ratoksi. lankana ohut pirkka, jonka toivon riittävän. huivi valmistunee varmastikin vapun räntäsateisiin (vaikka onkin helppoa, nopeaa ja aivotoiminnan täydellisesti jumittavaa kutomista).

perjantaina

venyy ja paukkuu



se, jonka melkein kastelin  työpaikan vessassa että oisin voinu käsipyyhepapereilla kuivata ja laittaa ilmotustaululle nastoilla venyttelemään. eipä ollut muuten kaukana. kilpistyi siihen, että nastat ois loppunu kesken. se on siis kotona. valmistui bussissa ja tuli junalla kotiin. sitten pesty, puunattu, venyttelemässä. näyttää kuulemma bätmänin viitalta (tästä tuli kyllä huutia). 164 x 75 senttiä. oranssi huivi oranssilla matolla keskellä yötä. niitä kuvia sitten vähemmän bätmänaikaan. piti vaan päästä julistamaan:
valmis!
menen peilaamaan.


maanantaina

anomus



hyvä työnantaja/opintovastaava/puoliso.

anon neulontavapaata. olen pohtinut asiaa jo pitempään, ja päätynyt siihen lopputulokseen, että neulontavapaan vaikutukset työ/opiskelumotivaatiooni ja elämänlaatuni paranemiseen ovat enemmän kuin ilmeiset. tällä hetkellä joudun neulomaan liian kiireisissä olosuhteissa, ja tämä heijastuu myös elämäni muille osa-alueille.

on huomattava, että kyse ei ole lomasta, vaan äärimmäisestä toimenpiteestä, jolla saadaan katastrofaalista neulejonoa purettua. tällä hetkellä ns. neuletakuu (max. puoli vuotta puikoilla) ei kaikilta osin täyty. monet langat ovat ehtineet odottaa jo puolisen vuotta, eikä niiden neulomiseen tahdo enää löytyä vapaita aikoja. mielestäni tällainen toiminta ei edistä neuletasa-arvoa.

oma ratkaisuni tasa-arvon toteutumiseen on tämä mainitsemani neulevapaa.
neulomisen positiiviset ominaisuudet kuten
1) äärimmäinen keskittymiskyky (pitsisukan neulominen ruuhkabussissa/lapsiperheessä)
2) laskutaidon ylläpito (yks, kaks, kierto, kaks yhteen)
3) looginen ajattelu (jos on liian paksu lanka ja liian ohuet puikot niin se neuletiheys varmaan mätsää)
4) pitkäjänteisyys (kerros loppuun vaikka  seinät kaatuis)
ja 5) elinikäinen oppiminen (kuka käski ottaa sen norjankielisen ohjeen?)
nousevat esille vasta useamman viikon aktiivineulonnan kautta.


erityisesti voisin keskittyä sukkiin sekä suomeksi että ulkomaiksi.
*sinisävyinen saapui postissa aamulla. loppupäivän toiminnot (siivous, pyykkäys, ruuan laitto, yleinen sosiaalisuus) siirtyivät huomiselle tai jollekin muulle päivälle.



muutkin kuin sukat kyllä käy. (kuvassa lainaamon kirjoja sulassa sovussa.)

myös vintagessa löytyy.


noin 3 viikkoa voisi olla ihan ehdoton minimi tällaiseen täysipainoiseen neulontavapaan käynnistelemiseen. vapaan loputtua voisin käyttää ne loput pilates/stretching/veny ja pauku -ryhmän alennuskupongit.
yhteistyö-terveisin
.k


odotettavissa



muoks. hävisi koko höskä, taioin takaisin simsalabim ja filiokkus. ja tapahtui näköjään muutakin, nyt on siivottu ja puunattu.
odotettavissa iltaan asti navakkaa pohjoistuulta, jos sagittarian silmukkamäärä loppumetreillä ei ala synkronoitumaan mallikaavion kanssa. laitoin hänet hetkeksi lepäämään, jos vaikka silmukat löytäisivät paikoilleen ihan itsestään. pakko oli myös pitää pieni tauko, sillä navakan pohjoistuulen lisäksi ilmassa rupesi lentelemään pienenpieniä ja räiskyviä salamoita n. 160cm korkeudella lattianrajasta
.

odotettavissa aamusta alkaen paketteja toivon mukaan koko viikon ajan.

kerrankin olin oikeassa paikassa kun outi teki kauppoja. outin kaupasta saapuvat mm. kuvassa esiintyvä herra ja rouva Rowanspun Vaaleanvihreä ja heidän ystävänsä harmaissa sävyissä. kuvan pariskunnasta lainasin outilta. talven iikkiä (eli interweave knits, siis) odotan myös samasta osoitteesta. (tuo iik yritettiin myös ihan oikeasti tilata omaan postilaatikkoon ison veden takaa, mutta ilmeisesti jotakin meni vähän enemmän syteen kuin saveen.. ja kuten koukuttaja totesikin, että ei jaksa sitä sähköpostirallia puuttuvien lehtien osalta. joten olkoot. katellaan sitten vierestä kateellisena.)

toista  pakettia olenkin jo odottanut. kustihan lupaa ykkösluokan kirjeen 1-2  päivän perästä postiluukkuun, mutta näköjään patella on ollut postiauto  sumussa kuten perjantaisessa pikkukakkosessa konsanaan. eli ei. pate oli kovasti kuitenkin pahoillaan kyseenomaista tapahtumasta kun hänelle asiasta soitin. nettikirjakaupasta saapuu tämä odoteltu pieni ystäväinen.
tilaukseen menee myös satsi uusia puikkoja. vaikka miten päällään seisoisi niin pakko on taipua pyöröpuikkojen kutsuun. miten voikaan olla mahdollista, että aina puuttuu juuri se puikkokoko, jota juuri nyt tarvitsisi?


otan laskukoneen ja lasin viiniä mukaan silmukoitten laskemiseen. jos ei näillä, niin ei sitten millään.

keskiviikkona

michael wang´s knitting show



michael wangin neulonta-show.
ensimmäisessä osassa luodaan silmukoita. ohjannut, tuottanut ja leikannut michael wang. roolissa michael wang. kuvattu michael wangin huoneessa.
loistava dokumentaarinen ote ajankohtaiseen aiheeseen. ehdottomasti viisi tähteä: *****
toivon mukaan jatko-osat pysyvät aihepiirissä eivätkä harhaile esimerkiksi virkkauksen puolelle.



muoks. lisäsin nappulan odotellessani postia.


maanantaina

retkelle



hiihtoloma on retkeilyn kulta-aikaa: reput selässä ja kirjoneulehiihtosukat polviin asti samoillaan lumikengillä vaaramaisemassa.

joku päivä kyllä vielä pakkaan eväät reppuun ja taskulampun ja makuupussin mukaan ja painelen retkelle lankakauppaan. alustava pohjatyö on jo tehty: olen tutustunut maastoon ja keliolosuhteisiin. osaan matkustaa retkipaikalle monella erilaisella kulkuneuvolla. en omista kompassia, mutta tarpeen vaatiessa voin lainata sitä klaaniin kuuluvalta partiolaiselta.

parhaimmillaan lankakaupassa on samanlainen tunnelma kuin kirjastossa (jonne myös olen suunnitellut samantyyppistä retkeä jo useamman vuoden ajan). kenelläkään ei ole kiire minnekkään, ja voi arvioida, hypistellä ja mietiskellä ihan rauhassa. tutustua ilman että on pakko hankkia. ilman että kukaan tulee tyrkyttämään. ja sitäpaitsi: lankakaupassa tiedetään jo, että olen tosissani. kaikesta suunnittelusta, ihastelusta ja mietiskelystä huolimatta tiedän olevani hyvä asiakas. on sinne niin monta palkkapussia hyvin suunnitellusti ja ilolla kannettu,  keskusteltu malleista, langoista, vallitsevasta säätilasta, puikoista..

ja aikaa pitää olla tarpeeksi. kiire ei sovi lankaretkeilyyn lainkaan. saati ostopuuhiin. yleensä aina on kiire jonnekkin. viimeksi ei ollut, kun myöhästyin bussista. se tunti meni lankakaupassa ihan noin vaan. kenellekkään en tietenkään kertonut, että olin tunnin lankaostoksilla (paitsi äitille, mutta sitä ei lasketa). hulluna pitäisivät. enkä kyllä muista että mitään lankaa olisin ostanut, puikot kyllä.

makuupussi on hyvä olla mukana jos sattuu vaikka nukuttamaan tai jos sattuisi tulemaan mahdollisuus olla yötä lankakaupassa. tiedän jo minne makuupussini asettaisin: alpakkahyllyn alapuolelle. siinä vieressä ovat 100% villat ja reumalangat ja mohairit. niitä voisi kaikkia hipelöidä ihan vaan kättä siirtämällä. evääksi ottaisin varmaan teetä termospullossa (kaakao olisi retkeilyyn parasta mutta menee limppiseksi ja kahvia en juo) ja voileipiä. salmiakkia, jos tuleekin luettua paljon. suosikkilankakaupassa on paljon myös luettavaa ja monta sellaistakin opusta, joita en ole ennen edes nähnyt. voi olla etten yöllä malttaisikaan nukkua vaan lukisin taskulampun valossa slipovereista ja neuletekniikoista.

aamulla palaisin huonosti nukkuneena, hampaat pesemättöminä, väljähtynyttä teetä termarissa ja leivänmuruja makuupussi täynnä.
äärimmäisen tyytyväisenä.


lauantaina

oranssit päivät, oranssit yöt



kaivinkoneen kuljettajan kahvitauko.

sukat yrittävät maastoutua.
eipä auta. rumasukat mitkä rumasukat. onneksi kukaan ei näe niitä kenkien läpi.
tehty ja käytössäkin jo olleet. vähän pörrööntyivät kolmekympin pesussa.

nuolenkärjet alkavat olla hallussa:mallikuvion kolmas kertaus alussa. kiitos uutteran purkamisen ja mallikaavioon tutustumisen sekä laskemisen. alunpitäen hermostuin itselleni ja virheiden kertautumiselle. ja eihän se mallikuvio tosiaan ole vaikea, minun on vaan hankala hahmottaa sitä heti alusta. ja silloin alussa niitä virheitä tuppaa tulemaan ja ne sitten lisääntyvät jos niitä ei osaa korjata oikein. (osansa voi olla myös liian myöhään illalla nu(o)kkumisella keinutuolissa.)
vaan nytpä osaan! minulla on niitä vastaan ase - ajoissa purkaminen. ei kavennella, levennellä saati hypätä hyppynarua seuraavalla kerroksella vaan raaka peli ranualla: suoraan purkuun tai virheen etsintään kun mallikuvio ei mene tasan.
toimii.

aika keväistä herkistelyä kuitenkin.

torstaina

voi sen ajatella näinkin



paremmin oppii
sano entinen mies kun pitsihuivia purki.
(ensin sitä 30cm neulottuaan. mutta kuviot on hallussa nyt. sillä entisellä miehellä.)








(edit. ja siis niitä sulkkusukkia 30 senttiä myöhemmin.)