lomalla!

summertime tunicin piti olla kevätjuhlatoppi, mutta suunnitelma muuttui sitten matkan varrella. tarkoitus oli laittaa itsenäisyyspäivän juhlamekko kun se vielä mahtuu.
tosielämässä kuulemma aamulla oli niin kiire ettei kerennyt. mitä aloittavat kevätjuhlat kahdeksalta. ja oishan se kolttu tosiaan ollut valmiina siinä kaapin ovessa roikkumassa, mutta kun ei kerennyt niin ei kerennyt. (niin ja minä nukuin enkä ollut patistamassa. kyllä olen kaikkiaan surkea äitiyksilö.) eli tunika olisi ollu vaihtoehto jos olisi ollut valmiina, mutta kun se juhlamekko piti laittaa niin en kiirehtinyt.
äh.
tämä valmistui sitten saman päivän iltana juhlistamaan ekaa numerotodistusta.

toinen juttu onkin se, että toppi on kuulemma hyvä ja ihana mutta eipä tuota ole vielä päällä näkynyt. kuvaussessiotakin piti monta päivää pedata vaikka nauha on just niin iso ja pitkä kuin pitikin ja värit hyvät ja.. äitin tekemä? nytkö se alkaa?
äh.

   
summertime tunic (ik, summer 2007)
lanka: novita butterfly äitin varastosta, noin parisen kerää. ei pöllömpi lanka puuvillasekoitteeksi.
koko: xs/146-152, tehty pienimmän koon mukaisesti
puikot: 3puol

olen itsekkin ollut lomalla jo parisen päivää vaikkeivat ne mulle mitään todistusta antaneetkaan. jätskiä on tullut syötyä niinkuin se maalimasta kesken loppuis. (pommac-mehujätski on parasta ja rommirusinan hylaversiotakaan en ensikokemuksen perusteella halveksu. mutta black mac oranget takaisin! ne lipsit elikkänä "kielijätskit" ei ole yhtään sama juttu.)
seuraava missio on kaivaa ompelukone vaatekaapin uumenista ja jatkaa varovaista tutustumista. ja kyllä joku hassu mieliteko olisi varjo-fufoilla nuo keskeneräiset tekeleet  loppuun saakka. en sentään haaveile valokuvakansioiden päivittämisestä, se ei ole onnistunut kahtena edellisenäkään kesänä...

kaikki mikä kiiltää on glitteriä

ensin lauran valmistujaissukat. hauskat sukat neulottavaksi. rakkaalla ystävällä on kapea, mutta 41-kokoisen pitkä jalka. toteutin tekemällä omaan jalkaani sopivaksi ja sitten vaan metr-- vähän pitemmän jalkaosion. muistiin merkittäköön, että pohjan pituus yhteensä 25 senttiä. kaunis pitsikuvio, tähtikavennuskin oli toimiva, uusi tuttavuus.

ystävä oli sitä mieltä, että hänen jalkansa on yöllä mitattu, koska sukat olivat juuri sopivat. nyt on kai pakko mainita, että tämä oli vaihtoehto B. vaihtoehto A oli ravelryn keskustelupalsta, josta minut opastettiin tiinan sukkataulukon luokse. suosittelen.


malli: embossed leaves (favorite socks)
lanka: sisu glitter, 2 x vajaa 50 g
koko: 41
puikot: 2,25

kuvassa myös onnittelukortti. kyllä, ihan hama-helmiä. varmaan jatan päkmänit jäi johonkin alter egon hama/hämärä-osastoon. nämä ovat lasten aiempaa askartelukautta autettuna superliimalla.

muistaako kukaan, kun pienenä ei ollut sellaista ihonväristä puuväriä (tai maksamakkaran värisen kotitalon väristä, mutta se on eri juttu se)? naamat oli ihan väärän värisiä ja jos semmosen naamapuuvärin jostain sattui saamaan, niin sitä piti käyttää todella harkiten ja säästeliäästi, sillä seuraavassa puuvärisetissä sellasta ei taatusti ollut.
ja miten tämä liittyy mihinkään?
no, hama-helmissäpä on. just naamanvärinen.

ja samaan aikaan törmäsin flickrin hama-helmi pooliin. sieltä löytyy kaikkea perhepotreteista harley-davidson logoihin. vähän vähemmän raflaavia eli ihan lastenkin kanssa askarreltavia versioita ohjeineen löytyy perler beadsin sivuilta.
(muistakaa, että teitä on varoitettu. se tarttuu.)

nimimerkillä epätietoinen

a) en tiedä vieläkään miten suhtautua blogilistaan. joten jos joltain on hävinnyt lukija, se olen varmasti minä. purjehdin tätänykyä bloglinesin lipun alla.
suosittelen, tosin engelskaa pitää vähäsen ymmärtää. paino sanalla vähäsen. (nyt kun vihdoinkin olen ymmärtänyt, että tietokone ei räjähdä painettuani väärää nappia.)
b) aikaakin on rajoitetusti vaikka päivä piteneekin vielä lisää. uskomatonta. mitä, vaan 24/7, silti? ja entäs se nukkuminen, voisko sen hoitaa esim. juhannuksena?
c) vinksin vonksin ja alhaalta ylös. lanka ei ihan riittänyt, huomaatko lisäraidat? aika kivat kuitenkin, ja asiakas on tyytyväinen. (raukka joutuu koko kesän kulkemaan villasukissa kun ovat varmaan syksyllä jo pienet.)



d) näitten kanssa katkaisin eebenpuisen 2,5 puikon ja olisin valmis adoptoimaan korvausta vastaan yhden tilalle. pystyn tarjoamaan hyvän ja vastuullisen kodin, paljon virikkeitä ja kavereita.

lanka: austermann step, mitään öljyvaikutusta en huomannut. opalin ja sisu glitterin jämää seassa.
puikot: 2,5 eeben, tätänykyä 4 kpl.
kinttu: 36, 54 silmukkaa.
raktori: volvo.
(ja kyllä, ja on siinä kuvassa sukkabyysa jalassa. asiakas oli keikalla.)

minä ja ompelukone, osa 2

me käytiin eilen marimekossa ettimässä löytyskö uutta "eemeli-hattua". suurin koko olikin sitten 110cm. seuraavana karautettiin kangaskauppaan ja itseasiassa jopa kahteen, kun luultiin että siinä toisessa ois ollu leikkipaikka. eipä ollu. (mihin voi reklamoida? kuinka kukaan tomeraikäisen äiti pääsee koskaan kangaskauppaan ilman lapsenvahtia?)
anttilasta pikapikaa 70 cm kangasta ja lelukaupan kautta kotiin.

jelppiapuna käytin puhti-lippistä ja entistä hattua. väri on kuulemma hyvä ja kaivinkoneen ompelin ihan ekstraboonukseksi, että kiireessäkin selviää mitenpäin hattu tempastaan päähän kun vuori on samaa kangasta. miinusta oli kuulemma se, että entisessä lippiksessä oli päällystetty nappi päälaella. mutta kaikkea ei voi saada, eihän?

väri on sivuprofiiliotoksessa enemmän kohillaan ja tuossa on näköjään lippakin vinossa. mutta ainahan se on. ompelu oli yllättävän kivutonta. tosin menihän tuohon monta tuntia, se oli jo etukäteen tiedossa, mutta mitään ylitsepääsemätöntä ei tapahtunut.

tänään sitten tapahtuikin, kun ompelin lopusta puolesta metristä pientä olkalaukkua kirjasto- ja kaupunkikäyttöön. siinä kyrtsähti sitten hermo jos toinenkin kun tikki ei ollut ihan suunnitellun mukainen. selvisimme molemmat kuitenkin hengissä ja laukkukin tuli valmiiksi. mitään superlähiotoksia se ei kestä, mutta mieluinen tuntui olevan.

päätinkin olla ompelukone-anarkisti. kaikkea kun ei osaa niin pitää olla itselleen armollinen. edes joskus. niinkuin nyt tuokin, etten vaihtanut lankoja kun ompelin kaivinkonemerkkiä paikalleen. hah! pahisäiti.

kesen vielä

ovalasti sanoin äitille meneväni nukkumaan mutta tulinkin bloggaamaan. tuli nimittäin parikin juttua mielleen.

tuolla sivupalkissa on kohta vuoden (kyllä) roikkunut peittopalojen tekolista. peitosta puuttuu tuon laskuopin mukaan 46 palaa. mason-dixonaariseen, hirsimökkityyppiseen tapaan tehtynä värinvaihtoineen (lue: päättelyt) ja silmukoiden noukkimiseen naistyötunteja noin tuhat.
lankaa kuitenkin on. värit mieluisat. pidin silmäni auki ja aika pitkään odottelin Sitä Oikeaa *khm* uutta ohjetta.


tänne suuntaan nenä näyttää (kuva via littlerissa):

tämä on tehty ohuista sukkalangoista. tiheys ja puikkokoko ei juurikaan täsmää, mutta idea kylläkin. peiton nimi on barn raising quilt, ja ohje löytyy ainakin jo aiemmin hehkuttamastani knitalong -kirjasta. linkin takaa lisää kuvia ja muuta höpötystä.

juu, ja on niitä paloja jo enemmän kuin kaksi.
kesärojekti?
(kuka muistaa kesälomista sen säännön, että pitää suunnitella hirveesti kaikkee ja sitten lomalla potea kamalaa syyllisyyttä siitä kun ei oo tehny niitä asioita, joita suunnittelikaan tehdä just sillä kesälomalla joka on lomailua varten? taisin kapsahtaa katajaan.)