nimittäin tämä on. tästä asiasta kävin ilun luona jättämässä viestiä, mutta jostain liene syystä se ei sinne tallentunut. sensuurinkukkako lie.. tai väärin naputellut kirjaimet. sanotaanko se nyt tässä ääneen: minun mielestäni kuvattomiakin postauksia on välillä kiva lukea. se antaa niille kuvillekin lisäarvoa. eli nyt ilman kuvia. anteeksi? flame wave -sukka mököttää korissa. sille ei ole armo langennut sitten torstain, jolloin toista sukkaa syntyikin kyllä aika pitkästi. torstaina huomasin myös, että ohjeessa toivotaan sukkaan "melkein näkymätöntä lisäystä" ihan kuvan kanssa. ilmeisesti on tullut lueskeltua opusta turhan unisena, sillä minun lisäykseni eivät todellakaan ole mitään "lähes näkymättömiä" vaan ihan näkyvillä. reilusti. että mitä tuota salailemaan ja piilottelemaan kun niin on komiat! ei hirveästi edes harmita, sillä sukat tulevat olemaan kivan näköiset noinkin. tai siis vähän harmittaa. mutta purkaminen ei ole vaihtoehto siinä vaiheessa kun toistakin sukkaa on jo kantapään yli. (siis ei. vaikka sisäinen perfektionisti kuinka itkisikin.) ja sitäpaitsi: molemmista tulee samanlaiset erilaiset. saavat vertaistukea toisltaan. en muuten saanut vieläkään selvää siitä kuvasta miten ne lisäykset pitäisi oikeasti tehdä. tekstin mukaan kiepsautetaan takakautta samalla kun luetaan entten-tentten-teelikamentten takaperin. paljon mahdollista, pitänee joskus kokeilla. ulledulledofkin varmasti käy jos sattuu tykkäämään enemmän siitä sortimentista.anteeksi vaan sukka!
torstaina oli valintatalon postin tätille tullut pehmeä paketti, jota oli kotiinkin kyllä yritetty tyrkyttää. torstaina! tilaus lähti tiistai-iltayönä. noropaketti.nyt onkin sitten ingenjöörimäiset laskelmat tehty ruutupaperille ja tiheyttäkin laskeskeltu ja rullamittailtu kerroksia ja eri osia. jossain on välillä menty jo hutelikkoon, niin että silmukkamäärä ei ole ihan ollut sama mikä piti. vähän luovia ratkaisuja peliin siis. ja kannattaa lukea niitä ohjeita.. kuulemma. siellähän se suomeksi sanotaan: neulo tämä ja seuraava silmukka takaraunasta. ei siis takaraunasta yhteen, kuten mukamas luin. ja sitähän minä yritin laskeskella, että mikäs se lopullinen mitta voisikaan olla. sitä en osannut ottaa huomioon lain, että puretut silmukat ovat leveämpiä kuin se silmukkapylväs. leveyttäkin siis piisailee vaikka ilmeisesti yhden osuuden jätinkin pois. (sekosin nimittäin laskuissa, ei taida yllättää ketään.)
eikä ne silmukat luikahda kuin kastemadot kädeltä. vaikka luulin, että kun ne huomaavat tilaisuutensa tulleen niin perävalot vaan vilahtaa. käsipelillä autettava.
norosta tulee mieleen vanha olohuoneen matto, josta sen elämän loppuvaiheissa tursusi sisuslankoja ulos, sellaisia kuin vanhojen peittojen sisällä on. erivärisiä ja ihania minusta. lempivärejä. ikää oli kai aika vähän, mutta olo on ihan sama. lempivärejä.
uuuuh. huomenna lempiväreistä kuvia. ps. flame-sukkaseni, en ole unohtanut sinua. sinun vuorosi koittaa heti clapotiksen jälkeen, ole rauhassa.
i'm in love. jos tilipussi soisi, tämä lanka ja sen eri siskot ja veljet riittäisivät kyllä minulle. toivon mukaan lankatontut kiikuttavat sitä lähipostiin pian, sillä tämä loppuu ihan kohta. kyllästyisiköhän norolankoihin koskaan? 
edit. koska sitä aikaa nyt sitten jotenkin yllättäen jostain ilmaantui, oli ihan pakko. ei ihan villahousuja, mutta täyttä villaa kuitenkin.
jouduin siis antautumaan. varsinkin kun sain vielä selvitettyä, miten koko urakasta pääsee ilman silmukkamerkkejä. ei minulla mitään silmukkamerkkejä vastaan ole, mutta liika on aina liikaa, silmukkamerkkien määrässäkin. noro kureyon 124 ja sille kaveriksi 138. ettei käy tylsäksi.
clapotiksen ohje on tuossa välilehdellä soittelemassa, ja lisäyskierrokset on jo kohta tehty. nyt pitää tilata pikaisesti lisää lankaa.. (sohvannurkalta kysyttiin, että miksi taas huivi. vastasin, että maalimassa on niin monta minun tekemätöntä huivia.)
puolikas sukkaparia valmistui ihan vahingossa, ilmeisesti sukkakirjan kanssa nukkuminen (tyynyn alla on parikin) kannattaa. olin henkisesti varautunut viikkokausia kitkuttamiseen. (toisaalta se toinen puolikas on vielä tekemättä.) kuvaukseen kiikutettiin tämä yksinäinen samantien, kun kerta oli hyvä kuvauskeli. 
kärkikavennuksetkin sattuivat ihan nappiin, nyt oli nauhakavennus ihan paikallaan. tulihan tuota kentlemannisukan kanssa harjoiteltua ihan useampikin kerta. meinasi vaan ajatukset karata suoraa paahtaessa, "ei mun jalka voi näin lyhyt olla". no on se. nyt vielä toinen puolikas sukkaparia.
kentlemanni otettu kiinni ja pakotet-- pyydetty valokuviin.
sukka siis gentleman's plain winter sock (knitting vintage socks-kirjasta). lanka on linie, puikot kakspuol bambuiset. kärkikavennusten kanssa oli vähän erimielisyyksiä, josta johtuen sukkien valmistuminen hieman viivästyi (noin kuukaudella). lankaa kului melkein jännittävän lähelle luvatut 100 grammaa.
pääsiäinen, tiput ja kevätneuleet ovat vallanneet jo monet kaimablogit. täällä ollaan siis melko lailla jälkijunassa vuotuisasta ajankierrosta kun neulomosta valmistuu talvisukkaa ja pipoa. kello on jäänyt pipoviikoille ja lapaskuuhun siinä kun toiset porhaltavat puput kainalossa kesäaikaan. raipatirai-ruohokin on vielä kyntämättä ja kylvämättä. jokavuotinen empiirinen tutkimus eli niin kutsuttu suklaamunavertailu on sentään saatu jo käyntiin.
puikoilla oleva pipo on tosin neulontain kevätmallistosta™, drops alpacan vedenvärinen. vähän luiru väri noihin viimeaikaisiin tekeleisiin verrattuna, mutta mukavatekoinen. olen kyllä sitä mieltä, että ylhäältä aloitettava pipo on kyllä elämän suuria keksintöjä sitten pyöröpuikon ja kirjapainon. toivon mukaan kärjestä aloitettava sukka on tälle sukua.
jos toiminta jatkuu yhtä vastarannankiiskimäisenä niin seuraavana syntyy varmaan villahousut ja huovutettuja lapasia toukokuulle.
