puolivalmista

vaikka puolivalmista ei saakkaan arvostella niin laitan kuvan uhallakin. tässä mennään, jo sukassa numero kaksi. kuvassa numero ykkönen:

vähän nänsyä. siis pussin. tuli opeteltua (jälleen) uusi tapa tehdä tommosta eestiläistä perinneraitavikkelilettiä ja tällä kertaa oli jotenkin yllättävän hankalaa vaikka eihän se oikeesti ollu, koska ohje on taattua nänsyä. mieskin kävi tuntisen aherruksen kysymässä että onko se vaikee? en ees kerenny vastaamaan, ois menny muuten silmukat kuntturalleen.
ja nyt kun esittelen sen täällä niin se jumahtaa tuonne käsityökorinlaarin pohjalle?

lainasin kirjastosta san of stitsänbitsin, sen neulo elämäsi miehelle. ihmettelin, että aika moni tylsiä neuloa ja perusperus ja pakotin miehenkin kattomaan sen läpi. sen mielestä niistä monet oli tosi kivoja. siis ne perusperus. no, tästä asiasta kertoo kirjan esipuhekin.
(joo, ja täällä ei yhtään lämmetty sille jaredin tupakkatakille, josta pidin pal-jon. äh. olenko tuomittu 2o 2n?)