kuta tehne kurja lapsi?
ainakin...
vaaleanpunainen opettelurätti. ajankohta elokuun alku. tästä se lähti. lanka vaaleanpunainen akryylilanka. pahannäköinen kaikinpuolin. talletettu jälkipolville kaiken varalta kuitenkin. salassa pidettävä. laittaisin varmaan vihkiraamatun väliin, jos olisi.
sitten vielä ranteenlämmittimiä - ainaoikein, poltetun oranssin väristä kitten mohairia.
joululahjasukkien jämämaijasta 2 yhtä aikaa, pitsineulosta nancy bushin sukkakirjasta.
voi ei: joustinkaulaliina.
liian lyhyt minulle ja kuulemma kutittaa. novita wool, tummanpunainen. kesti aika pitkään tehdessä, yksinkertaisesta langasta tein.
muuta, mitä: pipoja. calorimetryjä pari, toinen matkusti vennään maalle. lapasia. sukkia.
sukissa saa olla vielä kieli keskellä suuta, ei niitä niin montaa ole vielä tehty.
ensimmäiset oli unisukat äidille. joululahjaprojekti, joka kävi mm. junalla pietarissa. alpakkaa. liian isot puikot (3½) tähän nykyiseen makuun, mutta katapäättömänä unisukkana varmaankin toimivat. olisin itelläni pitänyt jos oisin ilennyt.
sukkalangoissa on jo mopo karannut käsistä ja niitä on pitänyt tilata ympäri maata. ihan suomesta kuitenkin vielä*. ohutta.
(tämänkin pystyn perustelemaan taitavasti: opin kutomaan vasta, joten voin ostaa juuri sellaisia lankoja kuin haluan. ja mihin rahapussi antaa myöten. jos ei anna, pitää olla ilman.
tähän ikään saakka olen jo kerinnyt ostaa sitä halvinta tonnikalaa, omenoita, vessapaperia... liian monta kertaa. nyt ei tarvitse jos en halua.)
oranssit kippurakärkiset hahtuvatossut pirtin kehräämön hahtuvasta. nyppyyntyivät, mutta lämpimät. sileä neule huovuttui raidalliseksi, pettymys. ja tuli vähän pitkät tähän lyhyeen mutta leveään jalkaan.
pienikokoinen villapaitakin on jo kasattu. koiran kuvaa kaipaa pikkukaveri rinnukseen. jotenkinhan se siihen pitäisi. silmukoita jäljentäen varmaankin, kunhan oikeankokoista ja näköistä lankaan tulee vastaan.
isoin projekti sitten icaruksen jos en väärin muista. helpottava kumminkin, valmiit ääret joita tavoitella.
tällä sekunnilla menossa sukkakirjan ensimmäninen vaan ei viimeinen:
* johtunee ainoastaan siitä, että allekirjoittanut ei omista visa-korttia eikä osaa käyttää paypalia. kovasti on tutustuttu ja ihailtu kaukaa ulkomaan elävien lankoja ja lankakauppoja.
ainakin...
vaaleanpunainen opettelurätti. ajankohta elokuun alku. tästä se lähti. lanka vaaleanpunainen akryylilanka. pahannäköinen kaikinpuolin. talletettu jälkipolville kaiken varalta kuitenkin. salassa pidettävä. laittaisin varmaan vihkiraamatun väliin, jos olisi.
sitten vielä ranteenlämmittimiä - ainaoikein, poltetun oranssin väristä kitten mohairia.
joululahjasukkien jämämaijasta 2 yhtä aikaa, pitsineulosta nancy bushin sukkakirjasta.
voi ei: joustinkaulaliina.
liian lyhyt minulle ja kuulemma kutittaa. novita wool, tummanpunainen. kesti aika pitkään tehdessä, yksinkertaisesta langasta tein.
muuta, mitä: pipoja. calorimetryjä pari, toinen matkusti vennään maalle. lapasia. sukkia.
sukissa saa olla vielä kieli keskellä suuta, ei niitä niin montaa ole vielä tehty.
ensimmäiset oli unisukat äidille. joululahjaprojekti, joka kävi mm. junalla pietarissa. alpakkaa. liian isot puikot (3½) tähän nykyiseen makuun, mutta katapäättömänä unisukkana varmaankin toimivat. olisin itelläni pitänyt jos oisin ilennyt.
sukkalangoissa on jo mopo karannut käsistä ja niitä on pitänyt tilata ympäri maata. ihan suomesta kuitenkin vielä*. ohutta.
(tämänkin pystyn perustelemaan taitavasti: opin kutomaan vasta, joten voin ostaa juuri sellaisia lankoja kuin haluan. ja mihin rahapussi antaa myöten. jos ei anna, pitää olla ilman.
tähän ikään saakka olen jo kerinnyt ostaa sitä halvinta tonnikalaa, omenoita, vessapaperia... liian monta kertaa. nyt ei tarvitse jos en halua.)
oranssit kippurakärkiset hahtuvatossut pirtin kehräämön hahtuvasta. nyppyyntyivät, mutta lämpimät. sileä neule huovuttui raidalliseksi, pettymys. ja tuli vähän pitkät tähän lyhyeen mutta leveään jalkaan.
pienikokoinen villapaitakin on jo kasattu. koiran kuvaa kaipaa pikkukaveri rinnukseen. jotenkinhan se siihen pitäisi. silmukoita jäljentäen varmaankin, kunhan oikeankokoista ja näköistä lankaan tulee vastaan.
isoin projekti sitten icaruksen jos en väärin muista. helpottava kumminkin, valmiit ääret joita tavoitella.
tällä sekunnilla menossa sukkakirjan ensimmäninen vaan ei viimeinen:
* johtunee ainoastaan siitä, että allekirjoittanut ei omista visa-korttia eikä osaa käyttää paypalia. kovasti on tutustuttu ja ihailtu kaukaa ulkomaan elävien lankoja ja lankakauppoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti