lauantaina

äntee

  by .kirsi
by .kirsi on Flickr.

ihmisellä kestää paremmin järki päässä kun se käy välillä neuletapaamisissa. 
perhekalenterissa lukee joka toinen viikko lauantaisin salakoodilla "nt". 
salakoodilla siksi, että jos allekirjoittanut haluaa lähteä nt:hen yksin, se on mahdollista koska pesueen nuorin ja ehdottomasti äärimmäisen rasittava aktiivinen jäsen ei osaa salakoodistoa vaikka osaa lukea sujuvasti. 
älkää vaan kertoko sille. 
tosin yleensä autoon pakataan koko komppania koskapa äntee on kirjaston kaffilassa ja lauantait on kirjastopäiviä. 

tänään yritettiin miettiä neulomisen, ristipistelyn ja syömisen välissä miettiä, että kuka aloitti tapaamisissa käymisen ja milloin. eihän siihen mitään tolkkua saatu, mutta aikamoinen historiakatsaus käytiin läpi kuitenkin.

ennenkuin keskustelu ajautui fifty shades of grey-osastolle, kehuin tekemiäni ameriikkalaisia pannukakkuja. ne. olivat. hyviä. ja kukas sen kissan hännän muuten nostaisikaan!

sitäpaitsi ohjekin oli helppo. ohjeen kaappasin täältä.


taikina:
7dl piimää
2 kananmunaa
50g sulatettua voita
5dl vehnäjauhoja
1tl soodaa
1tl leivinjauhetta
2rkl sokeria tai hunajaa
1tl vaniljasokeria
1tl suolaa

1. riko kananmunat piimän joukkoon ja vatkaa tasaiseksi. poimi isoimmat munankuoret pois takinasta esimerkiksi haarukalla. 
2. sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja sooda. ripottele seos piimä-munaseoksen joukkoon vähitellen ja koko ajan vatkaten. taikina on yllättävän jämäkkää, joten etsi toisella kädellä tanakampi vatkain. vaihda lennossa. lisää sokeri tai hunaja, vaniljasokeri ja suola. sekoita ja anna taikinan levähtää 5-10min. tässä välissä voit etsiä epätoivon vimmalla esim. lettupannua kattilakaapin syövereistä. (se on alimmaisena.)
3. kuumenna pieni valurautapannu kuumaksi. lisää pannulle n. 2tl voita. kaada pannulle n. desilitra taikinaa. paista kunnes pinta alkaa kuplia ja hyytyä reunoilta. käännä pannukakku ja paista toiselta puolelta pari minuuttia. 
4. pienennä lämpötilaa. kuuma pannu polttaa letut. lisää nokare voita ja paista loput pannukakut. 

5. möykkää niin pitkään, että joku kattaa pöydän. letut tarjoiltiin meillä vaniljarahkan, mummon tekemän omenahillon ja vaahterasiirapin kanssa. kukaan ei valittanut ruuasta. 

myyrää ei vahingoitettu kyseisen ruuanvalmistusoperaation aikana eikä sille tarjottu lettuja. itseasiassa hän ei liity tähän tekstiin millään tavalla. myyrän peitto on jo melkein antiikkia ja joulupukin tonttujen taidonnäyte jostain 70-luvun alkumetreiltä.

tiistaina

oho.

  by .kirsi
, a photo by .kirsi on Flickr.
(kyllä minä ne mainokset ymmärrän.)

keskiviikkona

soffalla

vuoden alkamisessa on eräs hienous. nimittäin se, että Ne menee huolehtimaan opinnoistaan ja Me ollaan vielä lomalla muutama päivä. sitä ei kestä montaakaan päivää (koskaan) eikä koskaan muulloin kuin heti tässä vuodenvaihteen korvalla.

eli kun junioriosasto on valvovien silmien tiedon valtaväylällä niin me dinosaurukset ollaan ihan hunningolla muutaman arkiaamun verran noin klo 7.52-14.17. 


(henkilökohtaisestihan en ole tuota erittäin aamuista ajankohtaa todistamassa, koska harrastan lempipuuhaani nukkumista tuona ajankohtana. 

siitä huolimatta tai jopa juuri siitä syystä* lapsoset ketterät kotihaasta ovat kuitenkin joka aamu sinne ahjoihinsa lähteneet. ehkä jopa ajoissa.)



soffa ja neule, tervehdin sinua.

*saattaa olla, että viittaan allekirjoittaneen alentuneeseen tajunnan ja ymmärryksen tasoon aamuisin ennen kahdeksaa.




tiistaina

reippaina käymme (rekkain alle)

kuten kuvasta näkyy, muutin. 
tervetuloa!
(vielä kun onnistuisin jotenkin tekemään tämän homman älykkyysosamääräpuhelimella niin johan olis. vinkkejä otetaan vastaan kommenttilootassa, tervetuloa sinnekkin.)

tervetuloa myös vuosi 2013. vuoden alkumetrit aloitetaan pehmeissä merkeissä. ompelukonetta ei kutsuta, vaikka se onkin viimeaikoina pyörinyt tuossa lähistöllä. 

mooseksen kanssa mietittiin, että sinisiä punasia ruusunkukkia pötkelöitä ja siinähän sitä nyt on. 

sininen on finskiä punainen vauva-alpakkaa. yritin tähdätä osastolle "pikkusen hiuskarvaa paksumpaa tälläkertaa", ja taisin melkein onnistua. 
alpakan kanssa piti vähän painia, ja kierre ei ihan asettunut. toisella kertaa sitten.