sunnuntaina

helmikuuta kohti


täällä on ollut hiljaista. voisin luetella montakin muka-syytä, mutta ehkä katson vain syyttävästi peiliin. hyi minua!


on täällä kyllä neulottu. ainakin pojalle parit sukat (liian pienet, molemmat, miten mahdollista?), toiselle lapaset (likasena jo), ainakin yhdet sukat on vieläkin päättelemättä (niiden piti valmistua jo joulu marraskuussa) ja toki sukkia ja muita on keskeneräisenä aina monta. toisaalta mikäs kiire tässä valmiissa maalimassa oikeen on?


helmikuuta lähestytään reippaasti kahden villatakin voimin.




tämä haalea ruikula on jo vähän pidemmällä ja väri sellainen oliivi. ideaa voi seurata kirjojen otsikoista. lanka on piikkopirrasta tilaamaani king cole merino blendiä, joka on kyllä miellyttävää, omiin sormiin sopivan ohutta ja kyllä, edullistakin mutta odottelin sitä ehkä kolmisen viikkoa ja.. ei saa ihmistä kiusata tuolleesa.
kolme viikkoa!
hätähousun kiitos kaikille nopeille nettikaupoille. niin kuin vaikkapa secretwoolille:



tämä
on kohta (ehkä) valmis. ainakin napit on jo paikoillaan. mitä nyt toista hihaa puuttuu 5 senttiä.
lanka on todellakin! yllättävän pehmeä! cascade 220 burgundinvärisenä. aika paksu siitä tulee, varsinkin jos itse on enemmän paksu kuni ei-paksu mutta eiköhän se käyttöön tule. napit on lankabaarista, jossa vierailin tammikuun alkumetreillä kymmenen minuutin verran.


näytetäämpä neulojan ainakin yhdet lempilapaset. tässä (ihastuttavasti luonnonvalossa kotletti au naturel).

parin vuoden takaa keikkamatkalta udmurtiasta ostetut. lämpimät ja ihanat, suoraan pieneltä mummolta ostetut (udmurtiassa kaikki mummelit on pieniä. jos ei oo, niin ne ei oo udmurtteja.) taisivat maksaa jotakin alle 50 senttiä.
samassa lapasostotilanteessa tulin muuten melkein vahingossa naitetuksi paikalliselle miliisimiehelle, siinä ei paljoa siviilisäädyn selittelyt auttaneet. tukalasta tilanteesta selvittiin hymyilemällä vielä enemmän ja antamalla väärä puhelinnumero. huh!


ps. joko vuodatuksen voi linkittää flickriin, minä en onnistunut? ja jonnekkin on hävinnyt ominaisuus muuttaa tehtyjen hyperlinkkien väriä, onko siihen joku kikka kolmonen?

lauantaina

äidin pikku poika




(lauletaan tapani kansan äänellä. oikea taivutusmuoto ei täälläpäin missään nimessä ole äidin vaan äitin, toim. huom.)


alpakka-plipoveri valmistui päiväkodin pikkujouluun ihan just eikä melkein. värivalinta oli oma lukunsa:

-minkäväriseksi mie tämän nyt värjään?

-siniseksi.

-ai minkä väriseksi siniseksi? niitä on monen värisiä.


-isin sukkien väriseksi.


voiko sitä nyt selvemmin ilmaista? kts. edellinen postaus.



jostain bongasin 120 silmukan määrän aloitukseen tämänkokoiselle plipoverille, mutta auta armias kun gauge aka tiheys heitti sitten ihan kunnolla: nimittäin kymmenellä silmukalla. onneks tuolle kaverille ei oo ruoka tarttunu tuohon mahanseudulle.



lanka: novita luxus alpaca, 200g, itevärjätty. "isin sukkien värinen".

puikot: 3,5.


muuta: surkein osuus oli ehdottomasti kaula-aukko, jota tuli väännettyä melkein kaikilla mahdollisilla konsteilla. hyvin neuloutuva lanka.


raitapaitaa tehtiin myös hartaudella elokuusta saakka. ylhäältä alas ja raitoja silleen sopivasti. mie muuten luulen, että tällä kaverilla on housut jalassa tässä kuvassa vaikkei siltä näytäkkään. hups.



lanka: vihreä rowanspun dk ja  ruskea donegal lambswool, yhteensä 132g.


(nämä langat ei sitten lopu millään. jos joku haluaa ostaa loput 300g niin rohkeesti yhteyttä.

ihanaihana lanka, mutta mulle kyllä nyt riittää tämän ja tomtenin jälkeen.)

puikot: 3,5.



epiloogi.

missään nimessä tuo kaveri ei a) halua ("kutittaa") tai b) tarvi (on kuuma) villavaatteita.

lahjonta ja kehuminen on toistaiseksi kuitenkin vielä auttanut ja päiväkodissa jälkikasvu on todistajien läsnäollessa rinta rottingilla selittänyt kun se osaa neuloa ja ommella (!?) kaikkea.

äiti! uuh.
(älkää paljastako sille vielä sitä ompelukonehommaa jooko. ja joulupukkihommaakaan ihan vielä.)